Politiikka

Jämsäläiskasvattajan sinnikkyys nujersi byrokratian: "Se oli ihan älyttömän hieno juttu"

Politiikka 24.01.2018

Karjankasvattajan aikaansaama muutos helpottaa työtä pienteurastamoissa.


Rami Marjamäki
Terhi Karisalmi pitää miehensä kanssa ylämaankarjatilaa Jämsässä.
Terhi Karisalmi pitää miehensä kanssa ylämaankarjatilaa Jämsässä.
Markku Vuorikari
Asetusmuutos helpottaa työtä monilla pienteurastamoilla.
Asetusmuutos helpottaa työtä monilla pienteurastamoilla.

Suomalaisen karjankasvattajan voimakas tahto on johtanut siihen, että EU on hyväksynyt muutoksen hevosen ja naudan lihantarkatusta koskevaan kansalliseen asetukseen.

Kansallinen asetus muuttaa EU-asetuksen soveltamista. Uusi asetus on tullut voimaan tämän vuoden tammikuun 15. päivänä.

Jämsäläisten Terhi ja Tero Karisalmen tilalle rakennettiin viime vuonna pieni tilateurastamo. Teurastamorakennuksessa olevasta ruhokylmiöstä oli olosuhteiden vuoksi pakko tehdä matala, minkä vuoksi nauta tai hevonen mahdu sinne roikkumaan pituussuunnassa halkaistuna. Lain mukaan teurastuksen jälkeen tehtävä lihatarkastus tuli tehdä pituussunnassa halkaistuille puolikkaille ruhoille. Liian matalan kylmiön vuoksi lihatarkastus olikin tarpeen tehdä teurastamon teurastamohallissa.

Käytännössä tarkka säädös johti siihen, että eläinlääkärin piti vierailla tilalla useamman kerran saman päivän aikana, koska teurastamohalliin ei mahtunut kerralla kuin yksi nauta.

Niinpä Karisalmi lähtikin heti rakennustöiden alkuvaiheessa selvittämään, saisiko asiaan jollain lailla helpotusta. Selvitystyön taustalla oli tieto siitä, että länsinaapurissamme Ruotsissa ruhot voitiin tarkastaa neljänneksinä. Selvittelyn aikana Karisalmi oli yhteydessä kotimaakuntansa Keski-Suomen kansanedustajiin, mutta he uskoivat, ettei EU:sta saada hyväksyntää kansallisen asetuksen muuttamiselle. Kansanedustajat ajattelivat, että EU-koneisto toimii niin hitaasti, ettei muutosmahdollisuuksia tällaiseen asiaan ole. Lopulta kasvattaja otti yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön, jossa asia ymmärrettiin ja uudistuksen läpimenoon uskottiin.

Kun asia viimein eteni Euroopan unionin käsittelyyn, jäsenmaat eivät vastustaneet asetusmuutosta, ja Karisalmen elämä helpottui. Asetusmuutoksen saaminen läpi vaati Karisalmen arvion mukaan noin vuoden työn.

Naudan ja hevosen ruhojen post mortem -tarkastusta muutettiin niin, että lihatarkastuksen voi poikkeusluvalla tehdä ruhon neljänneksille, eikä sitä tarvitse tehdä puolikkaille, kuten aiemmin.

"Se oli ihan älyttömän hieno juttu, kun se päätös tuli. Olen hirveän helpottunut, että sain ne uskomaan, ettei kenenkään terveys vaarannu tämän asetusmuutoksen takia", hän kuvailee tuntemuksiaan sen jälkeen, kun hän sai tiedon asetuksen muuttamisesta.

EU-koneiston kanssa käymänsä kamppailun jälkeen Karisalmen kuva EU:sta on hieman muuttunut. Nyt hän uskoo, että yksittäinen ihminenkin voi saada kovalla työllä muutoksia aikaan jopa Euroopan unionin kokoisessa organisaatiossa.

"Nyt kun näki, että pystyy saamaan tuommoisen muutoksen läpi, voisi koittaa joitain muitakin muutoksia", hän pohtii.

Nyt kun asetus on saatu muutettua, helpottuvat kasvattajan työt teurastamolla huomattavasti. Lisäksi eläinlääkärikulut laskevat jatkossa noin kolmanneksen aiemmasta.

"Päivä joutuu nopeammin, kun eläinlääkäriä ei joudu odottamaan joka välissä", hän kuvailee.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Anna-Maija Grönlundin mukaan lainsäädäntötyössä tuottajien toiveita kuunnellaan yhtä hyvin kuin muidenkin sidosryhmien toiveita.

Ministeriöön tulee lainsäädännön korjausehdotuksia eläinlääkintöylitarkastajan mukaan melko paljon elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kautta. Joskus käy myös niin, että eri toimijat ovat olleet yhteydessä Eviraan, joka taas ottaa yhteyden ministeriöön.

Grönlund toivoo, ettei Karisalmen esimerkki innosta ihmisiä keksimään lainsäädännön korjausehdotuksia liian heppoisin perustein. Hän korostaa, että silloin, jos lainsäädäntöön ehdottaa korjausta, pitää asia perustella mahdollisimman tarkasti. Toisaalta huomioon pitää ottaa myös se, että EU-lainsäädäntö ei aina edes anna mahdollisuutta kansallisen lainsäädännön muuttamiseen.

Jos kokee jonkin lainsäädännön vaatimuksen ongelmalliseksi, Grönlund kehottaa ensimmäisenä olemaan yhteydessä paikallistason viranomaiseen eli esimerkiksi kuntaan. Sen jälkeen paikallistason viranomainen on yhteydessä Eviraan. Viimeisessä vaiheessa Evira ottaa yhteyttä ministeriöön.

"Me emme ole mikään oikotie", Grönlund korostaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit