Politiikka

Harrastukset voittivat juopottelun Islannissa, kun nuorille annettiin kotiintuloajat ja järkevää tekemistä

Politiikka 27.01.2018 Reykjavik, Islanti

Suomalaiset saavat tiukan varoituksen lastensa urheiluvalmentajista, jotka eivät ole ammattilaisia.


Yli 500 erilaista harrastetta pitää islantilaisnuoret pois pussikaljan lipittelystä.

Islanti on tehnyt melkoisen ihmeen nuortensa kanssa. Heiltä on saatu pullot pois ja houkuteltua harrastusten pariin.

”Katso tätä kuvaa! Tällaista täällä oli ennen”, Jón Sigfússon Reykjavikin yliopistosta osoittaa.

Kuvassa on reykjavikilainen kadunpätkä täynnä juhlivaa ja ilmeisen juopunutta nuorisoa. Enää ei ole, Sigfússon sanoo. Islanti on pudottautunut nuorten päihteiden käytön taulukoissa Euroopan ykkössijalta alimmille askelmille.

Humalaan juovien määrä on vähentynyt 40 prosentista viiteen parissakymmenessä vuodessa.

Päivittäin tupakoivien nuorten osuus on supistunut samaan aikaan 23 prosentista kolmeen. Kannabiksen kokeilijoita on entisen 17 prosentin sijasta seitsemän.

Lähes puolet 16–20-vuotiaista nykyisistä lukiolaisista ei ole ollut koskaan kännissä. Terveellisistä elämäntavoista on tullut trendikkäitä, eikä päihteisiin tartuta, vaikka niitä tarjottaisiin.

Muutos on saatu aikaan yhteistyöllä, josta suomalaiselle tulee mieleen ”koko kylä kasvattaa” -periaate.

Aluksi maakunnat alkoivat kerätä tietoa siitä, mitä nuorille kuuluu ja mikä estää paremmat elämäntavat.

Kyselyissä ilmeni se perusasia, että pärjätäkseen ja voidakseen hyvin nuori tarvitsee perhettä, ystäviä ja harrastuksia. Ei riitä, että saarnataan tai näytetään kuvottavia kuvia rasvamaksasta ja suusyövästä.

Käyttäytymiseen pitää vaikuttaa asenteiden kautta ja elinympäristö tehdä sellaiseksi, ettei riskipoluille eksytä. Vaikka lapsi tulisi rikkinäisestä kodista, urheilu voi paikata aukkoa, Sigfússon sanoo.

Kun tieto oli koottu, se vietiin käytäntöön. Tehtiin säännöt: alkoholia ja tupakkaa ei saa mainostaa, alkoholin ostoikäraja nostettiin 20 ja tupakan 18 vuoteen ja aikuisuuden ikäraja 16 vuodesta 18:aan. Ruokakaupoissa myydään korkeintaan 2,2–prosenttista alkoholia.

Kouluihin tuli pakolliset vanhempainneuvostot ja vanhempia kannustetaan viettämään lastensa kanssa mieluummin paljon aikaa kuin satunnaista ”laatuaikaa”.

Nuorille säädettiin myös kotiin­tuloajat: 13–16-vuotiaiden pitää tulla kotiin iltakymmeneen mennessä talvella ja puoleenyöhön kesällä.

Vanhemmat partioivat kaduilla, ja jos he tai poliisi törmäävät nuoreen myöhemmin, tämä pysäytetään ja kysytään, mihin matka.

Nyt vanhemmat tuntevat paremmin toisiaan ja lastensa kavereita ja viettävät omien lastensa kanssa enemmän aikaa. Nuorten päihteiden käyttö väheni, sillä mielekäs tekeminen osoittautui parhaaksi päihteeksi nuorille.

Vastaava suoja- ja riskitekijöiden vaikutus nähtiin eri maanosissa toistetuissa kyselyissä, ja Youth in Europe -ohjelmaa sovelletaankin nyt monissa maissa. Tosin kotiintuloaikoja ei ole tiettävästi otettu muualla käyttöön.

Islantilaisista lapsista 99 prosenttia harrastaa nyt jotakin tarjolla olevista 571 aktiviteetista. Harrastukset ovat heti koulupäivän jälkeen, ja pienimmät kuskataan esimerkiksi pallokentille bussilla suoraan koulusta.

Kunnat tarjoavat ilmaiseksi harjoitustiloja, ja koko kansa maksaa eräänlaisina veroina harrastusmaksua. Jokaisen 6–18-vuotiaan vanhempi saa käyttöönsä nelisensataa euroa kahteen harrastukseen vuodessa. Kalliissa maassa tarvitaan lisäksi vanhempien kukkaroa tai maksuhuojennuksia.

Lapsettomatkaan eivät valita maksusta.

”Eivät. Rahahan koituu koko yhteiskunnan hyväksi parempana turvallisuutena ja säästöinä muualla. Esimerkiksi useita nuorten päihdekuntoutuskeskuksia on voitu sulkea”, Sigfússon sanoo.

Kun kerron, että Suomessa pelikentällä häärii yleensä jonkun lapsipelaajan isä tai äiti, Sigfússon pöyristyy ja varoittaa: älkää antako lapsianne amatöörien käsiin.

”Jos jalkapallovalmentaja on hyvä, hienoa. Mutta hän voi olla myös riskitekijä lapselle, jolloin harrastus toimii päinvastoin kuin pitäisi”, hän sanoo.

Virossa näet kävi niin, että urheilukerho vei nuoria huonoon suuntaan. Syyksi paljastuivat vetäjät, jotka olivat entisiä sotilaita ja kasvattivat lihaksiaan lääkkeillä ja käyttivät päihteitä.

”Jos sinä oletkin hyvä valmentaja, seuraava ei ehkä ole. Älkää pelatko venäläistä rulettia.”

Islannissa on koulutettu vuodesta 2004 Euroopan jalkapalloliiton Uefan A- ja B-tason valmentajia siihen tahtiin, että heitä on likimain saman verran kuin Suomessa, vaikka väkeä on vain kuudestoistaosa. Harrastusvalmentaja saa saman verran palkkaa kuin opettajat, ainakin kolme tuhatta euroa.

Ovatko Islannin nuoret nyt siis kunnossa ja kaikki hyvin?

”Ei”, Sigfússon sanoo.

”Seuraavaksi meillä on viitteitä mielenterveysongelmista. Niitä aiheuttaa erityisesti sosiaalinen media, joka luo ulkonäköpaineita ja masentaa niitä, jotka eivät kerää tykkäyksiä.”

Lue myös:

Islannilla on oma Lauri Markkasensa – syrjäkylässä kasvanut lammaspaimen aloitti koriksen vasta 15-vuotiaana

Islannin nuorilta saatiin pullot pois ja harrastukset alkoivat vetää – toimisiko malli Suomessakin?

Aiheeseen liittyvät artikkelit