Politiikka

Veteraanien kotiinsa saama apu riippuu asuinpaikasta – "Pienillä paikkakunnilla suhde sotaveteraaneihin on osa arkea"

Veteraanien apu on usein vietävä kotiovelle. Pahimmillaan kotiin postitetaan palvelusetelit, mutta niiden käyttöä ei seurata.
Pienillä paikkakunnilla suhde sotaveteraaneihin on osa arkea, arvelee Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri Anni Grundström.

Millaista on kotona asuvan sotaveteraanin arki?

Toisissa kunnissa tilanne tullaan katsomaan kotiin asti ja sen jälkeen arvioidaan palvelujen tarve. Toisissa postitetaan palvelusetelit ja veteraani saa arvioida itse, millaista apua kotiinsa tarvitsee.

"Kuntien käytännöt vaihtelevat hyvin paljon. On syytä ihmetellä, mistä erot johtuvat", pohtii Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri Anni Grundström.

Veteraanien kotona asumista tukeviin palveluihin osoitettu valtion määräraha nousi viime vuonna tuntuvasti.

Joskus määrärahaa jää silti kunnissa käyttämättä. Yksi syy on, että kotona asuvien veteraanien määrä vähenee.

Valitettavan usein rahojen vajaakäytön syynä voi kuitenkin olla huono suunnittelu, Grundström kertoo. Pahin tilanne on silloin, kun veteraanille toimitetaan pelkät palvelusetelit, mutta niiden käyttöön liittyvä ohjeistus on heikko eikä käyttöä seurata.

"Vähään tottunut veteraani ei aina raaski käyttää palveluseteleitään, vaan niitä säästetään."

Esimerkiksi Helsingissä ei tehdä palvelutarpeen arviointia, ellei sitä erikseen pyydetä. Grundströmin mielestä kotikäynnin pitäisi olla ehdoton.

Grundström puhuu – kaikella kunnioituksella – vanhoista jääristä, jotka voivat kiistää tarvitsevansa apua.

"Jos asia jätetään siihen, totta kai se vaikuttaa määrärahan käyttöön."

Ehkä kynnyksiä pitää poistaa, ehkä ruuanlaitto on haastavaa ja veteraani hyötyisi ateriapalvelusta. Osalle ruokaa tuodaan, mutta vain 3–4 ateriaa viikossa.

"Mitä hän syö muina päivinä ja riittääkö yksi ateria päivässä?"

Apua veteraani tarvitsee usein myös tukien hakemiseen. "Silloin tällöin tulee tietoa, ettei veteraanilisää ole haettu, vaikka ehdot täyttyisivät."

Kun toiset kunnat palauttavat määrärahojaan, toiset hakevat lisämäärärahaa. Esimerkiksi 2,6 miljoonaa lisämäärärahaa saanut Kuopio on lähtenyt liikkeelle siitä, että veteraaneille tarjotaan kotona asumista tukevat palvelut tarpeen mukaisesti – maksoi mitä maksoi.

Yksinäisyys koskettaa useita veteraaneja. Lahdessa veteraanikummitoiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle, myös Kouvolassa sitä käynnistetään, Grundström kertoo.

Etelä-Pohjanmaalla järjestettiin kotipalveluksi kutsuttu palvelu, joka oli pääasiassa seurustelua.

"Vaikka veteraanilla olisi oma aviopuoliso, 60 avioliittovuodessa pääasiat on jo sanottu", veistelee Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Pertti Kortesniemi.

Kyse on myös asuinpaikan vaikutuksesta. Kerrostalossa ei aina tiedetä, kuka seinän takana asuu.

"Pienillä paikkakunnilla suhde sotaveteraaneihin on osa arkea. Naapureista pidetään huolta", Grundström aprikoi.

Kunnat anovat valtiolta lisämäärärahaa seuraavan kerran toukokuussa.

Moni veteraanijärjestö toivoo, että sotaveteraanit saisivat samat etuudet kuin lievävammaiset sotainvalidit. Silloin lisämäärärahaa ei tarvitsisi hakea.

"Kaikki sotiemme veteraanit saataisiin vihdoin samalle viivalle."

Etelä-Pohjanmaallakin osa veteraaneista olisi ilman tukea todennäköisesti laitoshoidossa, Kortesniemi arvelee.

"Sehän se on monen veteraanin tahto, ettei kotoa lähdetä kuin jalat edellä. Sitä tahtoa pitää kunnioittaa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MT:n päätoimittajalle Sotaveteraaniliiton tunnustus: "Pitänyt veteraaniasiaa esillä mediassa"

104-vuotias Martti Mikkonen asuu yksin omassa kodissaan – yli satavuotiaanakin hän vielä kokkasi itse

Kela: Jos kunnat maksavat lisää kotihoidosta, äidit pysyvät kotona pidempään