Politiikka

Sari Essayah: Koulutuspolitiikka on aluepolitiikkaa

Politiikka 20.02.2019

Kylätalkkareita hän toivoo maaseudun ikä-ihmisten avuksi.


Päivi Sivonen
Sari Essayahin mielestä eniten säästöä vanhustenhoidossa tuo oikeanlainen hoidon taso.

Lapinlahtelainen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah tuntee maaseudulla asumisen haasteet. Vuosien varrella on vierähtänyt tunti jos toinenkin junassa työmatkalla istuen.

Yksityisautoilun helpottamista pelkästään maaseudulle suunnatulla veroalennuksella hän pitää ongelmallisena yhdenvertaisuusseikoista johtuen, mutta tie- ja rataverkoston kunnosta hän on huolissaan.

”Kilpailutusmalli on johtanut siihen, että voittoa on saatu, kun teitä on hoidettu mahdollisimman vähän. Myös tienhoidossa tarvittaisiin selkeät laatukriteerit, niiden toteutumisen valvontaa sekä sanktiot laiminlyönneistä. Kyseessä on sama kuvio kuin vanhustenhoidossa.”

Kristillisdemokraattien lähtökohtana on, että ihminen saa asua missä haluaa. Maaseutu pysyy elinvoimaisena, kun infra ja palvelut pidetään kunnossa.

”Maaseutu tuottaa valtavan paljon verovaroja. Asiaa katsotaan usein aika yksipuolisesta näkökulmasta. Suuri osa elintarviketuotannon ja biotalouden ja iso osa muunkin vientiteollisuuden tuotoista tulee maaseudulta. Näen tärkeänä, että maaseudulle satsataan edes sen verran kuin sieltä saadaan vientituloja.”

Väestökehityksen Essayah toivoo kääntyvän parempaan suuntaan. Kaupungistumista ja keskittämistä hän ei kannata.

”Olen eduskunnassa äänestänyt muun muassa terveydenhuollon keskittämisasetusta vastaan.”

Sari Essayah pitää tärkeänä myös opiskelumahdollisuuksien säilymistä koko maassa.

”Koulutus on hämmästyttävän tärkeä alueellinen tekijä. Koulutuspolitiikka on tietynlaista aluepolitiikkaa. Tutkimusten mukaan muun muassa ammattikorkeakouluopiskelijoista 60 prosenttia jää maakuntaan.”

Hoivakysymystä puoluejohtaja pitää haasteellisena. Yhtenä keinona tilanteen helpottamiseksi hän ehdottaa sosiaalipalveluille maksukattoa.

Palvelujen saaminen kotiin kohtuullisella hinnalla mahdollistaisi vanhusten kotona asumista. Vanhustenhuollossa on liian paljon asiakkaita. On selvää, että lisää resursseja tarvitaan.

”Kotona asumisen tukemiseen kannattaa lisätä paukkuja. Maaseudulla esimerkiksi kylätalkkareiden palvelut voisivat kuulua sosiaalihuollon maksukaton alle.”

Iso kysymys on myös omaishoitokysymys.

”Se on inhimillistä ja yhteiskunnalle edullista vanhustenhoitoa. Tukikriteerit tulisi yhtenäistää valtakunnallisesti ja vastuu päätöksistä siirtää kokonaisuudessaan Kelaan ja taata riittävät tukipalvelut omaishoitajille. Myöskin vanhusten perhehoito on hyvä kotona yksin asumisen ja laitoshoidon välimuoto, samoin ryhmäasuminen. Eniten säästöä tuo oikeanlainen hoidon taso.”

”Nämä kaikki ovat viime kädessä arvokysymyksiä. Kyse on siitä, näemmekö ikääntyvän ihmisen tasavertaisena ihmisenä. Kunnioita isääsi ja äitiäsi -käskyä ei suunnattu pikkulapsille, vaan vanhemmistaan vastuuta kantaville. Suomessa on liian paljon yksinäisiä vanhuksia.”

Suomalainen ruoka on puoluejohtajan mielestä sekä liian kallista että liian halpaa.

”Kuluttajan näkökulmasta ruoka kaupan hyllyllä on kallista muun muassa korkean arvonlisäveron takia. Jos katsotaan asiaa tuottajan näkökulmasta, on tuottajan saama hinta aivan liian alhainen. Syynä tähän ovat muun muassa kaupan rakenteen ongelmat ja tuottajien heikko neuvotteluasema.”

Maaseudun työvoimapulaa ei helpottanut kausityöntekijöitä koskeva uudistus, jossa mentiin lopulta vain byrokraattisempaan suuntaan.

”Samasta direktiivistä osataan meillä tehdä kankeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Kansallista liikkumavaraa ei pitäisi käyttää suomalaisten maaseutuyrittäjien elämän hankaloittamiseen.”

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT