Politiikka

Tieto on uusi maatalouden kulta – tuottajien pitäisi itse hallita ja myydä sitä

Maailman viljelijäjohtaja kehottaa MTK:ta ryhtymään datapuimuriksi ja varoittaa Kiinan investoinneista.
Eija Mansikkamäki
Talonpoikien maailmanjärjestö WFO:n puheenjohtaja Theo De Jager osallistui helmikuussa Venäjän talonpoikien ja maatalousosuuskuntien liiton Akkorin 30-vuotisjuhliin Moskovassa..

Maailman tuottajajärjestön puheenjohtaja Theo De Jagerin silmät loistavat, kun hän pääsee puheisiin suomalaisten kanssa.

Innostus ja sosiaalisuus voi myös olla opittua, sillä hän on tottunut tapaamaan ihmisiä ja vaikuttamaan heihin. Miehellä on isot puu- ja hedelmätilukset kotimaassaan Etelä-Afrikassa ja myös useissa naapurimaissa.

"Suomi on osuustoiminnan edelläkävijä, sillä osuuskuntien omistajuus on säilytetty viljelijöiden käsissä. Venäjällä, Itä-Saksassa ja isossa osassa Afrikkaa siitä taas tuli hallitukselle työkalu, jolla se kontrolloi viljelijöitä", De Jager sanoi MT:lle Moskovassa helmikuussa.

Stop! Vaikka osuustoiminta on meillä Suomessa vahvaa, vähittäiskaupassa se on liiankin vahvaa.

"Mutta onko omistajuus tuottajilla? Pitäisi olla. Tieto on maatalouden uusi kulta. Nyt on meneillään kultakuume, ja tuottajajärjestöjen pitää olla siinä mukana, avata kauppa ja myydä hyllytilaa", De Jager patistaa.

"Tapasin pari vuotta sitten Bill Gatesin, ja hän sanoi minulle, että tärkeintä työtä talonpoikien eteen on muistuttaa heitä siitä, että tieto on valtaa. Muuttakaa tuottajien etujärjestöt tiedonkorjuukoneiksi, datapuimureiksi, mutta pitkää huolta, että tieto on teidän. Voitte myydä sitä pankeille, vakuutusyhtiöille ja tutkia kaupan arvonmuodostusta. Tämä ei ole vain kiva idea, vaan näin on pakko tehdä."

De Jager tarkoittaa kaikkea viljelijää ja tuotantoa koskevaa tietoa: kuka ja missä hän on, mitä tuottaa, paljonko on karjaa, vehnää tai maissia, markkina- ja hintatietoa, ilmastotietoa. Myös tieto menneistä säistä, kastelusta ja lannoitteista olisi rahanarvoista, jos sitä olisi kerätty.

"Tieto on saatava talteen, ja viljelijäjärjestön omistukseen. Tarkka tieto on tarkan maatalouden ehto."

De Jager kertoo afrikkalaisista viljelijöistä: heistä 99 prosenttia on pieniä ja köyhiä, he eivät saa rahoitusta eivätkä satovakuutuksia. Mutta se, mitä he voivat tehdä, on toimia yhdessä, muodostaa osuuskuntia, De Jager sanoo.

"Osuuskunta on ihme pienen viljelijän käsissä. Ja suuruusluokka määrittelee pitkälti myös kannattavuuden."

Suomessa on surtu Venäjän sanktioiden vaikutuksia elintarvikevientiin, eikä loppua näy. Myös De Jagerin kotimaa oli rotupolitiikan seurauksena pitkään sanktioiden kohteena. Kuka siitä hyötyi? Rangaistu maa itse. Ennen ja jälkeen sanktioiden nähtiin isoa nousua teollisuudessa, maataloudessa, energiantuotannossa ja sama nähdään nyt Venäjällä.

Sanktiot näyttävät lisäävän kilpailukykyä enemmän kuin syövän sitä. Venäjällä siipikarjan- ja sianlihantuotanto on noussut vauhdilla.

Entä toinen jättimaa, Kiina? Se tuntuu levittävän lonkeroitaan kaikkialle maailmaan, ostavan koko Afrikan ja rahoittavan infrastruktuuria ja hankkeita sekä köyhissä että vauraissa maissa. Pitäisikö huolestua?

"Kaikki ovat hyvin huolissaan kiinalaisista investoinneista. Ennen maailmanpuheenjohtajuutta kävin 49 Afrikan maassa, viittä vaille kaikissa. Kävin maaseudulla, ja vaikka kuinka syrjään menet, kiinalaisia on kaikkialla. Maassa on neljännesmiljoona kiinalaista yritystä, he ovat vallanneet joka paikan", De Jager päivittelee.

Mutta ei siinä kaikki.

"Se tulee maksamaan. Esimerkiksi Sambian kansalliset energiaverkot, satamat ja julkinen radioyhtiö ovat päätyneet kiinalaisten käsiin. He ovat ottaneet haltuunsa avaininfraa. EU:n on myöhäistä ryhtyä toimeen enää 2–3 vuoden kuluttua, sillä aukkoja ei kiinalaisten jäljiltä enää ole."

Tuottajajärjestön nimi korjattu klo 19.02.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kiinan talouskasvu voi hidastua sikaruton takia – ruoka kallistuu nopeasti

Suomi Arktisen alueen kehittämisen keskiöön

Sellun hinta jatkaa laskuaan – kauppasodan lisäkierrokset tuntuvat