LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Politiikka

Maksoitko lentomatkastasi hiilikompensaatiota? Siitä hyötyy todennäköisesti suuri peluri, ei pientuottaja

Ilmastorahastojen varat suuntautuvat pääosin suurhankkeisiin, joiden takana on joko valtioita, suuria yhtiöitä tai YK-järjestöjä.
Noora Simola / FFD
Pientuottajille on tärkeää voida käyttää metsää säännöllisesti myyntiin ja energiapuuksi. Etiopiassa puuhiili valmistetaan yleensä perinteisesti miiluttamalla. Kilo puuta tuottaa noin 0,5 kiloa puuhiiltä.

Ilmastorahastot yleistyvät, kun kiinnostus korvata lento- ja automatkojen hiilijalanjälkeä on lisääntynyt.

Pientuottajat jäävät herkästi kehityksen ulkopuolelle, YK:n ruokajärjestö FAO korostaa alkuvuonna ilmestyneessä raportissaan. Ilmastorahastojen varat suuntautuvat pääosin suurhankkeisiin, joiden takana on joko valtioita, suuria yhtiöitä tai YK-järjestöjä.

”Se tekee hyvin hankalaksi kanavoida rahoitusta pienille tuottajille ja ylipäätään kolmannen sektorin työhön. Heillä ei ole suurhankkeissa vaikutusvaltaa siihen, mitä rahalla tehdään”, analysoi Kehitysjärjestö FFD ry:n metsä- ja ilmastoasiantuntija Noora Simola.

Maailmassa 1,5 miljardia ihmistä saa toimeentulonsa alkutuotannosta ja kalastuksesta. Heihin kuuluu siis noin joka kuudes maapallon asukas.

Sama pätee hiilensidonnan markkinoihin: ”Niiden vaatimukset ja prosessit ovat ylimitoitettuja pientuottajille ja heidän järjestöilleen. Pitää siis olla iso toimija, jolla on koulutettua henkilökuntaa päästäkseen näihin järjestelmiin ja varoihin kiinni.”

Oman osansa mutkikkaan järjestelmän hallitsemiseen tekee hinnoittelu. Hiilipörsseissä on lyhyessä ajassa liikuttu alle euron polkumyynnistä yli 50 euron hintoihin hiilidioksiditonnilta.

Hiilimarkkinoiden ongelma on myös se, että puu kasvaa hitaasti. Pientilallisilla ei ole mahdollisuutta istuttaa kymmeniä tai satoja hehtaareita metsää ja odottaa 10–20, jopa 30 vuotta, että metsä kasvaa hakkuukypsäksi.

”Pienillä tiloilla hiilensidonta pitää suunnitella niin, että ihmisillä on mahdollisuuksia hankkia tuloa myös sitä odotellessa. Muuten hankkeen tulokset eivät ole kestäviä”, Simola muistuttaa.

Ilmastotyössä on siis kyettävä ottamaan huomioon ihmisten arjen realiteetit. Metsiä on voitava myös hallitusti käyttää.

Vapaata maata metsittämiseen ei ole määrättömiin, kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n alkukuusta ilmestynyt raportti painottaa. Lähes kaikkialla maankäytössä kilpaillaan ruuantuotannon kanssa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat jo nyt erityisesti maissa, joissa asuu paljon pientuottajia ja kalastajia. Uutiset hirmumyrskyistä ovat tuttuja myös suomalaisuutisista. Viimeksi maaliskuussa myrskyn nostattamat tulvat koettelivat Mosambikia, Malawia ja Zimbabwea.

Toisaalta sadekausien epäsäännöllistyminen on aiheuttanut pitkittyneitä kuivuusjaksoja. Säävaihteluista seuraa myös herkästi tuholaisvaurioita.

”Kun Etiopian Amharassa oli viitisen vuotta sitten pitkä kuivuusjakso, ne kotitaloudet, jotka olivat istuttaneet puita, eivät lähteneet liikkeelle. Näissä perheissä pystyttiin hakkaamaan puuta ja ostamaan siemeniä uutta satokautta varten”, kuvaa FFD:n ohjelmajohtaja Tiina Huvio.

Ilmastotyö, kestävä metsien hoito ja ruokaturvasta huolehtiminen ovat suoraan kytköksissä pakolaisuuteen.

Mutkikkaan hiilensidontahankkeen aloitus ja toteuttaminen vaatii paitsi tietotaitoa myös ison alkupääoman.

”Puhutaan 60 000–100 000 euron investoinneista. Se on valtava raha maissa, jossa kansalaisten kuukausitulot ovat keskimäärin 60 euron luokkaa”, Noora Simola vertaa.

Ilmastorahastoissa edellytetään usein myös sertifioitua järjestelmää. Niiden suunnitteluun ja vuosittaisten arviointien tekoon tarvitaan konsultteja. Simolan mielestä on syytä pohtia, paljonko heidän tietotaidostaan jää hyödyntämään käytännön tason viljelijöitä.

Tuloksekkaampaa olisi käyttää rahoitusta järjestelmiin, joissa pientuottajat ovat mukana ilmastotyössä, painottaa FAO:n raportti.

Seurantaan ja tulosten arviointiin voidaan nykyisin hyödyntää osallistavia menetelmiä ja uutta teknologiaa, kuten kännykkäkuviin perustuvaa metsänarviointia.

”Yhdessä tekemisen meinigillä saataisiin kohtuuhintainen ja kaikkia oikeasti hyödyttävä ilmastotyön malli. Se, että ihmiset ovat itse mukana suunnittelussa, tekee siitä kestävää”, Simola muistuttaa.

FFD ry rakentaa nyt suomalaisille yrityksille, järjestöille ja yksityisille kansalaisille sopivaa kompensaatiojärjestelmää, joka kantaa nimeä FFD-­Hope.

”Se tuo kompensaation hyödyt nimenomaan pientuottajien ulottuville. Hiilensidonnan lisäksi on tärkeää tukea heidän elinkeinojaan, ruokaturvaa ja mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen”, Simola sanoo.

Maksamalla FFD-Hopelle voi siis hyvittää esimerkiksi lentojen ja yritysten toimintaan liittyvän autoilun päästöjä. Kun tuki suuntautuu tuottajajärjestöjen hankkeille, samalla tuetaan pienten tuottajien järjestäytymistä ja yhteistyötä, jonka avulla varaudutaan ilmastonmuutoksen tuomiin epävarmuuksiin.

”Pientuottajat voivat itse parhaiten tunnistaa ilmastoriskit ja miettiä parhaita sopeutumispolkuja sekä sitä, millaisia resursseja ja osaamista he tarvitsevat”, Noora Simola sanoo.

Metsätaloudessa se tarkoittaa esimerkiksi panostamista oikeiden puulajien valintaan, taimien laatuun, metsien hoitoon ja metsäpalojen ehkäisyyn. Samalla turvataan metsän hiilivarastojen kasvu.

FFD-Hopen varoja voidaan käyttää myös peltometsätalouteen ja nurmien monipuolistamiseen, sillä myös siten hiiltä saadaan sidottua maaperään. Kiertoviljely sekä puiden ja ruokakasvien yhdistelmät monipuolistavat samalla perheiden tulonhankintaa ja ravintoa, tuottavat rehua kotieläimille ja vähentävät eroosiota ja pintavalumia.

FFD ja FFD-Hope

FFD ry on suomalaisten maaseudun edunvalvonta- ja neuvonta­järjestöjen perustama kehitysjärjestö.

Se tukee köyhien maiden pientuottajia kestävän metsänhoidon, ilmastoälykkään maatalouden ja maaseudun elinkeinojen kautta.

FFD-Hope -ohjelmalla järjestö kerää yksityistä ja yritysten rahoitusta ilmastotyöhön.

Ohjelman tavoite on kompensaatiovaroin lisätä hiilensidontaa ja auttaa pientuottajia sopeutumaan ilmaston­muutokseen.

Maija Partanen
"Pientuottajat tunnistavat ilmastoriskit parhaiten itse", Noora Simola sanoo.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Yle: Suomen hiilinielut ovat oletettuja pienempiä, joten päästövähennyksiä on löydettävä rutkasti lisää

Saako viljelijä ikinä arvostusta?

Vastuullisuus tärkeä, mutta hankala mittari