Politiikka

Partiointi vaihtui lehmien lypsyyn – poliisin töissä tavanneet Valjukset toteuttivat haaveen omasta maitotilasta

"Hetkeäkään ei ole kaduttanut", vakuuttavat Niina ja Mikko Valjus.
Maija Partanen
Mikko ja Niina Valjus aloittivat sitkeästi maidontuotannon viljatilalla, jossa ei ollut lainkaan navettaa. He ovat kiitollisia lähiseudun maatiloille, jotka ovat vuokranneet maita, jotta tuotanto on mahdollista.

Myy-lehmä hoitaa vasikkaansa poikimakarsinassa, kissanpennut leikkivät oljilla ja juuri poikinut Lime katsoo vieraita hieman paheksuvasti. Tunnelma pihatossa on rauhallinen. Pihalla 4-vuotias Eevert leikkii turvetyömaallaan, kun sisarukset ovat koulussa ja eskarissa.

Maidontuottajat Niina ja Mikko Valjus huokuvat intoa ja tyytyväisyyttä esitellessään tilaansa.

"Tämä on se meidän juttu", Mikko kiteyttää. Pitkät työpäivät navetalla ja pellolla eivät haittaa, sillä juuri tästä he ehtivät monta vuotta haaveilla.

Muutama vuosi sitten tilanne oli vielä hyvin erilainen. Niina opiskeli kolmatta vuotta oikeustieteitä ja Mikko työskenteli poliisina Kotkassa, missä pariskunta myös tapasi toisensa työn kautta.

Mikko viljeli työn ohessa pientilaa, jonka myötä maatalous alkoi kiinnostaa molempia yhä enemmän. ”Mietimme, miten maataloudesta voisi saada elannon”, Mikko kertoo.

Tuotantosuunnaksi valikoitui nopeasti maito.

Niinalle päätös luopua edessä siintävästä lakiurasta oli helppo. "Asiat menivät luonnollisesti siihen suuntaan, ja maidontuotanto alkoi kiinnostaa. Kun ajattelin sitä, että puen aamulla jakkupuvun ja korkokengät, tai sitten saappaat, valinta oli aika selvä", Niina nauraa.

"Onhan tämä lapsille hurjan kiva ympäristö kasvaa. Tässä myös näkee työnsä tuloksen, ja aina on jotain parannettavaa", Niina Valjus lisää.

Pahaa sanottavaa ei ole poliisinkaan työstä. Mikko ehti tehdä sitä 15 vuotta ja siirtyi maatalousyrittäjäksi lopulta virkavapaan kautta. Hänellä on yhä poliisin univormu, ja esimerkiksi heinäkuussa tuli kutsu ”kesätöihin” Kotkan Meripäiville, mutta ainakaan vielä ei ollut sen aika.

”Tässä saa olla oman työnsä herra. Itse vastaa sekä hyvistä että huonoista ratkaisuista, ja aika kuluu nopeasti.”

Haaveen toteuttaminen on vaatinut sitkeyttä. Kummallakaan ei ollut kotitilaa, joka olisi soveltunut maidontuotantoon.

Vuonna 2016 pariskunta löysi Pyhtäältä viljatilan, jonka ostaminen onnistui, kun Mikon omistama tila myytiin.

”Tilakaupat loksahtelivat kohdalleen”, kertoo asiakkuusjohtaja Jarmo Tulkki Kymenlaakson Osuuspankista. Hän on seurannut Valjusten suunnitelmia läheltä alusta lähtien.

Uudella tilalla työ aloitettiin viljantuotannolla, ja Mikko Valjus jatkoi poliisina. Maidontuotanto pysyi aktiivisesti suunnitelmissa koko ajan, vaikka pankki lupasi rahoituksen vain viljatilalle.

”Oli selvää, että maitotila tästä tehdään vaikka omin voimin”, Mikko sanoo.

Pariskunta kävi tuottajaretkillä ja tutustui erilaisiin navettaratkaisuihin. ”He käyttivät vuodet tehokkaasti tiedon hankintaan”, Tulkki kehuu.

Pian kohdalle osui sopiva lopettava karja, jonka lehmät muuttivat Valjusten vinopohjaiseksi pihatoksi muokkaamaan konehalliin keväällä 2017. Ensin lehmiä oli 12. Niina lypsi ne yksitellen kannukoneella ja kantoi maidon tonkassa tilasäiliöön. Mikko auttoi, minkä töiltään ehti.

Karja kasvoi kohta 27 lehmään ja lypsyn helpottamiseksi hankittiin konttiin rakennettu neljän lehmän lypsyasema. Tässä vaiheessa apua oli viljatilaan saadusta nuorten viljelijöiden aloitustuesta, korkotukilainasta sekä Mikon palkkatyöstä.

Lehmät lypsivät mukavasti ja utareterveys pysyi hyvänä, mikä rohkaisi jatkamaan. Myös Valio kannusti ja tuki aloittajia.

"Yhtäkkiä alkoi tulla maitotiliä, vaikka rahoitimme viljatilan. Kyllähän se sitkeys hämmästytti", Tulkki muistelee.

Ajatus uuden navetan rakentamisesta eli jatkuvasti vahvana. Suunnitelmia tehtiin, mutta varsinaista rahoituspäätöstä ei vielä tullut.

Sitten kuuden kilometrin päässä tuli myyntiin lopettava maitotila karjoineen, peltoineen, metsineen ja koneineen. Asiat etenivät nopeasti, ja pankkikin näytti vihreää valoa.

”Tilakaupat olivat kumpikin kohtuullisia ja järkeviä, ja kaikki on sujunut, kuten on sovittu”, Tulkki sanoo.

Hänen mukaansa uuden navetan rahoittaminen yrittäjille, joilla on niukasti kokemusta maidontuotannosta, olisi ollut hankalaa. "OP Ryhmässä maatalousala tunnetaan hyvin, ja päätöksillä on vahvat perusteet. Joskus negatiivinenkin rahoituspäätös voi olla asiakkaan etu", hän kuvailee tilannetta yleisesti.

Uuteen navettaan verrattuna investointi toimivaan maitotilaan on pankille pienempi riski. "Kun hypätään liikkuvaan junaan, maitotiliä tulee jo seuraavassa kuussa. Uudessa navetassa ylösajo vie aikaa."

Tilakaupat tehtiin vuoden 2018 alussa ja tuotanto jatkui koko ajan, vaikka lypsyjärjestelmää vaihdettiin robotista asemaan.

"Oli heti selvää, että robotti saa lähteä. Tykkään lypsää", Niina Valjus sanoo.

"Asemaa on helpompi tarvittaessa myös itse korjata, eikä tule öisin hälytyksiä", Mikko lisää.

Hyvää tuuria oli, että navetassa oli jäljellä paikka lypsyasemalle, jossa mahtuu lypsämään 16 lehmää yhtä aikaa.

"Jälkeenpäin ajatellen oli ehkä parempi näin, kuin että olisimme rakentaneet suoraan uuden navetan", Mikko Valjus pohtii.

Ensimmäiset vuodet maidontuottajina ovat sujuneet hyvin. Aluksi hankaluuksia tuotti vanhan rakennuksen ja tekniikan kunnostus sekä karjojen yhdistäminen ja totuttelu uuteen lypsytapaan. Vuodessa tilanne koheni.

"Tuntui, kuin olisimme yhtäkkiä yhdessä yössä ansainneet karjan luottamuksen ja työt helpottuivat", Niina iloitsee.

Tuotos paranee jatkuvasti, ja mikä tärkeintä, työ on mieluisaa, vaikka sitä on paljon.

"Tämä on elämätapa. Tuntuu hyvältä tehdä tärkeää ja merkityksellistä työtä. Hetkeäkään emme ole katuneet, vaikka moni epäili, ymmärrämmekö, mihin ryhdyimme", Mikko Valjus toteaa.

Olennaista onnistumisessa on myös oikea kumppani. ”Olemme saaneet tämän yhdessä aikaan, ei tämä tuntuisi yksin samalta. Tämä on yhteinen juttu”, Mikko sanoo.

Haave itse suunnitellusta navetasta omassa pihapiirissä ei ole hävinnyt. "Mahdollisimman vähän seiniä, paljon valoa ja katto korkealla", Niina visioi.

He haluaisivat päästä rakentamaan mahdollisimman pian. "Mutta pitää tässä varmaan muutama vuosi malttaa", Mikko naurahtaa ja kaappaa puolisonsa kainaloon.

Maija Partanen
Perheen lapset viihtyvät myös eläinten parissa, kuten vanhempansakin.
Lue lisää

Unelma ja tahto kova yhdistelmä

Rehulasku pieneni, mutta maitotili parani

Eläinten hyvinvointi on ykkösasia – Kaltevassa navetassa märehtii tyytyväinen lypsykarja

Tummeli sisältää syöpävaarallista ainetta