Politiikka

Unto Hämäläinen vetosi Stalinin vainojen 20 000 suomalaisuhrin kohtalon selvittämiseksi: tutkijoilta myönteinen vastaanotto

"Näiden ihmisten kohtalo ansaitsee tulla läpivalaistuksi", sanoo polittisen historian professori Markku Jokisipilä.
Stalinin vainojen uhrien hautapaikka Sandarmohissa mäntymetsässä Karjalan tasavallassa Karhumäen piirissä. LEHTIKUVA / AFP

Suomalaiset historiantutkijat suhtautuvat myönteisesti ehdotukseen Stalinin vainojen suomalaisuhreja koskevan tutkimuksen tekemisestä. STT:n haastattelemat tutkijat korostavat, että aihetta on tutkittu jossain määrin, mutta he toivovat, että lisätutkimus parantaa sen tunnettuutta.

"Usein tutkimustulosten päätyminen laajempaan tietoisuuteen kestää aika pitkään. Harvoin tutkijat saavat näin paljon julkisuutta aiheilleen", sanoo Turun yliopiston tutkija Pia Koivunen yleisen historian oppiaineesta.

Neuvostoliiton historiaa tutkinut Koivunen on iloinen siitä, että historia kiinnostaa ja toivottaa lisätutkimuksen tervetulleeksi.

"En usko, että isossa kuvassa löytyy mullistavaa uutta tietoa, mutta yksittäiset ihmiskohtalot voivat tarkentua."

Samoilla linjoilla on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola.

"Puhdistuksista on saatavilla erittäin paljon tietoa, joka on historiallisesti kiinnostavaa ja tärkeää myös suvuille", Suomen ja Neuvostoliiton suhteita tutkinut Rentola toteaa.

Teema nousi julkisuuteen lauantaina, kun toimittaja Unto Hämäläinen vetosi Helsingin Sanomien esseessään Suomen valtiojohtoon selvityksen tekemiseksi. Hämäläinen siteerasi lähdettä, jonka mukaan neuvostojohtaja Josif Stalinin puhdistuksissa kuoli maailmansotien välisenä aikana 20 000 suomalaista.

Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Antti Rinne (sd.) kannattivat tutkimuksen laatimista. Niinistö ehdotti tutkimuksen teettämistä Kansalaisarkistolla.

Venäläisissä arkistoissa työskennelleet Koivunen ja Rentola pitävät Kansallisarkistoa luontevana paikkana tutkimuksen tekemiselle, sillä se on aiemmin onnistunut saamaan suomalaisten tutkijoiden kaipaamia asiakirjoja venäläisistä arkistoista.

"Kansallisarkisto ja yliopistot voisivat olla molemmat mukana. Vakiintunut arkistojen yhteistyö tarjoaisi puitteet, ja tutkijat tekisivät työn", Rentola pohtii.

Kansalaisarkiston asema tutkimuksen tekijänä on hieman askarruttanut historiantutkijoita, kertoo poliittisen historian professori Markku Jokisipilä Turun yliopistosta.

"Kansallisarkiston perustehtäviin ei kuulu tutkimuksen tekeminen vaan materiaalin säilyttäminen. Jonkin verran tutkijayhteisössä on käyty kriittistä keskustelua, kuinka paljon sen tulisi tällaista toimintaa tehdä."

Jokisipilä kuitenkin korostaa, että Kansallisarkisto on onnistuneesti luotsannut vastaavia selvityksiä esimerkiksi neuvostosotavangeista ja suomalaisista SS-miehistä.

Hän myös arvostaa hankkeen saamaa julkisuutta. Hän olettaa, että vuonna 2017 ilmestynyt AJ Annilan ohjaama Ikitie-elokuva tarjosi aiheelle nostetta ja teki siten palveluksen tutkimukselle.

"Jos aihe tämän tutkimuksen kautta nousee laajempaan tietoisuuteen, se on hyvä asia. Näiden ihmisten kohtalo ansaitsee tulla läpivalaistuksi."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Koneviesti: Suomalaisilla karjatiloilla niittosilppuri yleistyi vasta 1970-luvulla, vaikka AIV-rehua on tehty meillä 90 vuoden ajan

Suku selätti noituussyytteet ja nälkävuodet – Janne Mikkelä on jo 17. isäntä Uutelan tilalla

Saksa ja Neuvostoliitto löivät kättä Brestissä 1939