Politiikka

"Keskustalla puoluekannatus ja äänestyspäätös korreloivat kaikkein heikoimmin arvoihin ja aatteeseen" – nyt on muututtava, mutta miten?

Tutkijan mukaan puolueelta puuttuu aate, puolue­konkarin mielestä vajoa­minen on vain väliaikaista.
Jukka Pasonen
Katri Kulmunin valinnalla keskusta haki puolueelle uusia kasvoja. Ydinkysymyksiä ovat, pystyykö puolue houkuttelemaan nuoria, miten puolue saa kannattajia kaupungeista ja kuinka padotaan perinteisten kannattajien valuminen muun muassa perussuomalaisiin.

Keskustan kannattaisi nyt selkeyttää arvo­maailmaansa ja viestiä, miten se voisi olla enemmän mukana tässä maailmassa ja ihmisten elämässä, arvioi tutkija.

”Keskustalta puuttuvat selvä viesti ja agenda”, sanoo pian Tampereen yliopistossa kuluttajien valinnoista väittelevä Hanna Willman-Iivarinen jatkotutkimuksensa pohjalta.

”Keskustalla puoluekannatus ja äänestyspäätös korreloivat kaikkein heikoimmin arvoihin ja aatteeseen. Ne vaikuttavat ehkä liian epämääräisiltä eivätkä ohjaa äänestäjien valintoja”, viidet viime vaalit analysoinut Willman-Iivarinen sanoo.

Puolue saa siis perussuomalaisten tapaan ääniä enemmän henkilöiden kuin viestin perusteella.

”Myös gallup-suosio vaikuttaa keskustalla enemmän kuin muilla. Eli kannatus lähtee sen perusteella joko positiiviseen tai negatiiviseen kierteeseen.”

Willman-Iivarisen mukaan ihmiset ostavat erilaisia tuotteita brändätäkseen itseään ja näkevät myös äänestämisessään symboliikkaa. Vihreitä äänestävä ostaa ympäristötietoisen leimaa ja ulkoistaa ympäristöasioiden hoidon muille. Perussuomalaisia äänestetään omien etujen vuoksi, eli suojellaan esimerkiksi työpaikkoja maahanmuuttajilta.

Keskustalta selvä symboliarvo tavallaan puuttuu.

”Keskustan erikoisuus on myös syklisyys. Jos kokoomus katsoo tulevaisuuteen, keskusta tuntuu elävän maanviljelystä tuttua kiertoa, eli asioiden ajatellaan toistuvan, eikä mikään oikein muutu. Miksi siis muuttuisi äänestämälläkään?”

Niin. Kun Katri Kulmuni valittiin pari viikkoa sitten Kouvolassa keskustan uudeksi puheenjohtajaksi, tunnelma oli jännityksestä hikinen, vaikka jäähallissa oltiin.

Huono valinta ei olisi ollut varmaan Antti Kaikkonenkaan, joka piti monen mielestä paremman vaalipuheen ja jäi lopulta vain parinsadan äänen päähän perunamaan kitkemisestä puhuneesta Kulmunista.

Kaikkiaan yli 3 000 äänioikeutetusta kolmannes jäi kotiin.

Paikalle tulleet halusivat puolueelle uudet kasvot, ja sitähän nuori nainen missä tahansa puolueessa on.

Kulmuni ei kuitenkaan ole uusi kasvo vaan entinen vara­puheenjohtaja. Yritystä muuttaa puoluetta siltä paikalta ei ole nähty, sillä puolueen pelastajaksi tulleen Juha Sipilän isänmurha olisi ollut ruma tapa nostaa itseään esiin.

Puolueen kannatukselle Kulmuni voi olla sateentekijä tai lopullinen niitti. Ainakin maalintekijäksi näyttäisi olevan helppo nousta, sillä kannatus on historiallisessa, 11 prosentin kuopassa.

Kulmuni aikoo tuplata kannatuksen 20 prosenttiin sekä kaupunkien että maaseudun äänillä. Tavoite on alempi kuin 21,1 prosenttia, jolla Sipilä nousi pääministeriksi.

Jos kannatus kääntyisi yksinumeroiseksi, Kulmunin pesti olisi vahvasti katkolla ensi kesäkuun puoluekokouksessa Vantaalla.

Aitoja näytön paikkoja ovat vasta kunta­vaalit vuonna 2021 ja eduskuntavaalit vuonna 2023.

Vaikka maalinteko onnistuisi, sateen­tekijää odottavat tulevat pettymään. Näin ennusti eduskunnasta keväällä pudonnut ministeri ja puolueen varapuheenjohtaja Juha Rehula Suomenmaassa elokuun lopulla.

Hänestä koko puolueen on muututtava. On otettava riskejä, saatava hajua ja makua, sillä nyt lapsiperheet, eläkeläiset, yrittäjät ja ilmastonmuutoksen torjujat eivät tunnista puoluetta omakseen.

”Ei vaan riitä, että toimitaan niin kuin on aina ennenkin toimittu ja tehty”, Rehula kirjoitti.

”Yksi meidän isoimpia ongelmiamme on väliinputoaminen: kun puolue on keskitien kulkija, voimakkaan identiteetin rakentaminen vihreiden tai perussuomalaisten tapaan ei ole helppoa”, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko sanoi MT:ssä ennen perhevapaalle jäämistään.

Niinpä muut puolueet ovat käyneet – Kulmunin perunateemaa jatkaaksemme – pottuvarkaissa kesken kasvun. Keskusta­mieliset yrittäjät, duunarit, eläkeläiset ja ympäristöväki ovat kaikonneet salaa mullan alta, ja jäljelle jäänyt pelkkä varsi ja muutama mukula.

Rehula, Saarikko tai kukaan muukaan keskustalainen ei ole kuitenkaan kertonut, miten temppu tehdään, eli kuinka puolue nostetaan.

Myöskään Kulmuni ei nostanut ensimmäisissä puheissaan esiin erityisesti brändääjiä vaan alue­politiikan ja ”keskustan kentän”, jonka hän nyt haluaa uudistustyöhön.

Mitä tämä kenttä tuumii tilanteesta?

Jos herättäjäjuhlilla myydään valkoisia körttipastilleja, keskustan puolue­kokouksessa kaupan on lakritsia. Onko tilanne niin synkkä, että makeistenkin pitää olla mustia?

”Tämä on paikallista”, Kouvolan lakua Kymenlaakson keskustapiirin hyväksi myyvä miehikkäläläinen Riitta Likander perustelee. Hän on kuulunut puolueeseen ”koko pienen ikänsä”.

Mikä ihme saa ihmisen käyttämään vapaa-aikaansa kutistuvan puolueen hyväksi?

”Uskon, että nousemme taas ylöspäin. Nuoria pitäisi saada enemmän mukaan ja muistaa, mistä kannatus tulee. Meitä ihmisiä on myös maaseudulla ja kehä kolmosen ulkopuolella, ja sen eteen pitää tehdä töitä!”

Entä keskustan grand old man, keskipohjalainen Antti Hietaniemi? Hän on istunut 1970-luvun alusta alkaen lähes kaikissa puoluekokouksissa ja vuosia peli­paikoilla: puoluehallituksessa, työvaliokunnassa, puoluevaltuustossa, piirissä, kunta- ja maakuntapolitiikassa.

Tänä aikana puoluetta ovat ehtineet johtaa Johannes Virolainen, Paavo Väyrynen, Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi ja Juha Sipilä, jota hän oli ”vankasti ajamassa puheenjohtajaksi”.

Missä tilanteessa keskusta nyt oikein on?

”En arvostele Sipilän hallituksen aikaansaannoksia. Se, että Suomen asiat pantiin kuntoon, on välttämätön edellytys sille, että voidaan lähteä parantelemaan henkilö- ja yrityskohtaisia asioita. Tämän hallituksen haaste on nyt korjata ylilyöntejä”, Hietaniemi sanoo.

Ylilyönneillä hän tarkoittaa yhteiskunnan vähäosaisten unohtamista.

”Syntyi sellainen mielikuva, että osa porukasta putuaa reestä. Se ei ollut minun mielestäni tosiasia, mutta kun politiikka on mielikuvia, ne näkyvät äänestystuloksessa.”

Hietaniemi kannatti puheenjohtajaksi Kaikkosta, koska tämä sitoutui jo hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmaan. Kulmuni taas olisi jättänyt keskustan oppositioon.

Mutta Virolaisen opein: kansanvalta on puhunut ja pulinat pois, Hietaniemi sanoo.

Hietaniemen mielestä keskusta on yhä yksi kolmesta suuresta puolueesta, vaikka se jäi kevään vaaleissa 13,8 prosentilla neljänneksi. Kaikki kolme suurintakin jäi alle 18 prosentin.

”Pidän vajoamista siirtymäkauden hommana. En ainakaan minä tunnista kriisin aineksia. Vuodesta 1971 lähtien on saatu rökäletappiota ja noustu neljässäkin vuodessa pääministeripuolueeksi.”

Hän uskoo, että hallitusohjelman toteuttaminen korjaa tilanteen.

”Minun mielestäni meidän ei tarvitse tehdä perustavaa laatua olevia muutoksia politiikkaan. Pitää keskittyä tekemään sitä, mitä on ennenkin tehty. Ei meidän tarvitse keksiä pyörää uudelleen vaan jatkaa keskustalaisella linjalla ja arvopohjalla ja kirkastaa sitä käytännön toimilla, ei hokkuspokkustempuilla. Sotkamossa hyväksyttiin hyvä periaateohjelma, työtä ja yhteistyötä.”

Eikö hallituksen talouspolitiikka uhkaa nyt tärvellä Sipilän petaaman perinnön?

”Se on todellinen uhka. Nykyisen hallituksen pitäisi aidosti ymmärtää, että jakovaraa ei ole. Siksi valtiovarain­ministerin salkku on nyt oikeantyyppisellä henkilöllä eli Mika Lintilällä. Hän tiedostaa, että taloudesta täytyy pitää huolta eikä leväperäisyyteen ole varaa. Myös työllisyysasteen nostamiselta menee pohja, jos ei velkaantumista pidetä kurissa.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Puolueet eivät osaa perhepolitiikkaa

Keskustayrittäjä muistuttaa hallitukselle: Pk-yrittäjät ovat erittäin tärkeitä työllisyydelle

Kulmuni: Epätasa-arvoa vastustettava myös kaupungeissa