Politiikka

Yliö: "Viime kädessä kansalaiset maksavat kaiken – tarvitaan viisautta, ei populismia, eikä piilotavoitteita"

Sampsa Saralehto arvioi yliö-kirjoituksessaan kulunutta vuotta.
Sanne Katainen
Marinin hallitus tulee kohtamaan ensi vuonna monta haastetta. Kuvassa Li Andersson (vas.), Katri Kulmuni (kesk.), Sanna Marin (sdp.), Anna-Maja Henriksson (rkp.) ja Maria Ohisalo (vihr.)

Vuoden vaihteessa on yleensä tapana arvioida vanhaa ja ennakoida uutta vuotta. Eduskunta- ja EU- vaalit sävyttivät alkuvuotta 2019. Vuoden jälkipuoliskon Suomi oli EU:n puheenjohtajamaana. Muutama teema nousi ylitse muiden: Posti ja al-Holin suomalaiset.

Vuosi 2020 on Marinin hallitukselle näytönpaikka, mutta toisaalta se on myös hiipuvan talouskasvun vuosi. Sote jatkuu edelleen ja tuskin sitä saadaan valmiiksi vuonna 2020.

Kevään vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut olivat pitkät ja hankalat. Rinteen johdolla neuvoteltiin laaja, yli 200 -sivuinen ohjelma. Hallitus syntyi, mutta sisälle jäivät kuitenkin melkoiset jännitteet ja ne näkyvät koko ajan.

Hallitusohjelma purkaa edellisen hallituksen oppositiolle aiheuttamia paineita. Otsikkotasolla hahmottuu poliittinen linja: tulevaisuus­investoinnit, kokoaan suurempi Suomi maailmalla ja hiili­neutraliteetti 2035. Kerrankin puhuttiin suulla suuremmalla Ruotsin tapaan.

Työllisyys on hallituksen keskeisin teema, ja työllisyysastetavoite on 75 prosenttia. Se on hurja, koska talouskasvu heikkenee. Jos maali halutaan saavuttaa, tarvitaan työntekijöitä, mutta myös kannattavia ja työllistäviä yrityksiä.

Erilaiset yritysbarometrit kertovat, että työntekijöistä on pulaa. Jos kotimaasta ei saada työntekijöitä, on rajoja avattava ja lupakäytäntöä joustavoitettava. Toisaalta me tarvitsemme työpaikkoja, joiden palkkatulolla työntekijä tulee toimeen. Erilaiset tulonsiirrot ja sosiaalimenot ovat jo nyt kantokyvyn ylärajoilla.

Oman lisänsä vuoteen 2019 toi tietysti EU-puheenjohtajuus. Se on hallitukselle ja virkamiehille työläs ja aikaa vievä, jos halutaan hoitaa se kunnialla.

Suomi aloitti heinäkuun alussa EU:n puheenjohtajana kolmatta kertaa. Viime kevään alussa olivat EU-parlamenttivaalit, äänestysprosentti oli 40, eduskuntavaaleissa päästiin 72 prosenttiin. Kansalaisia ei EU juuri kiinnosta.

Suomen EU-puheenjohtajuus oli saumakohdassa. Kun uusi parlamentti kokoontui vaalien jälkeen, aloittivat jäsenmaat hahmotella uutta komissiota.

Puheenjohtajuusasioiden eteenpäinviemisen näkökulmasta Jean-Claude Junckerin eroava komissio jäähdytteli ja uusi Ursula von der Leyenin komissio aloitti vasta joulukuun alussa.

Syksyllä 2018 laadittiin eduskunnassa parlamentaarinen EU-poliittinen linjaus. Tämä oli Sipilältä viisas veto, sillä sekä ulkoministeri Timo Soini että Eurooppa-, kulttuuri-, ja urheiluministeri Sampo Terho eivät juuri innostuneet EU:sta.

Rinteen hallituksen EU- ohjelma painottuu seuraavasti: oikeusvaltio ja EU:n yhteiset arvot, ilmastonmuutoksen torjunta, kilpailu ja sisämarkkinat sekä turvallisuus. Ohjelma on ihan kelvollinen. Tämän kaiken ohessa olivat tietysti brexit ja tuleva rahoituskehys.

Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että tavoitteet ja toiveet olivat katossa. Jokainen kynnelle kykenevä esitti omia toiveitaan puheenjohtajalle. Kokoaan suurempi Suomi aikoi laittaa EU:n kuntoon kerralla.

Suomi sai vietyä asioita eteenpäin, mutta oikeastaan aika vähän asioita saatiin maaliin. Tähän on varmaan monia syitä. EU:n yleinen tilanne ei ole ollut suosiollinen. Myös etukäteisvalmistelua olisi voitu tehostaa kiertämällä jäsenmaita ja hankkimalla kannatusta etukäteen tärkeille teemoille. Tämä olisi pitänyt aloittaa jo vuosia ennen varsinaista puheenjohtajuutta.

Hallitukselta odotetaan ilmastotekoja, ei ihmetekoja, mitä ne sitten ovatkaan. On hyvä aluksi selvittää ja tutkia ja vasta sitten päättää. Kuivin jaloin ei kukaan selviä ilmastonmuutoksen torjunnasta. Suomella ei ole mitään hävettävää, EU-maiden joukossa olemme eturintamassa. Sähköstä on jo nyt 80 prosenttia hiilidioksidivapaata.

Viime kädessä kansalaiset maksavat kaiken. Pelkästään jo rehellisen ja oikean informaation jakaminen on lähes ilmastoteko. Tarvitaan viisautta, ei populismia, eikä piilotavoitteita.

Kansalaiset voivat lajitella jätteensä, siirtyä pieniruokaisiin autoihin ja suosia julkista liikennettä. Vaatteiden valinta on tehtävä siten, että ne rasittavat mahdollisimman vähän ympäristöä. Lihavero on populismia, mutta oman terveyden takia kannattaa vähän vähentää punaisen lihan syöntiä.

Suomi elää suurta murrosta, vaarana on paikallaan pysyminen ja kuihtuminen. Hallituksen on saatava investoinnit käyntiin. Se edellyttää yritysten luottamusta talouteen ja hallitukseen.

Sampsa Saralehto

Valtiot. tri

Järvenpää

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Lue lisää