Politiikka

Asiantuntijat: Suomen on tehostettava tiedusteluaan torjuakseen verkkovaikuttamisen

Vaikka Suomella on erityisosaamista turvallisuusuhista, toimintavaltuudet eivät ole kaikilta osin kunnossa.
Tobias Schwarz
Saksa ei pyytänyt apua muilta EU-mailta, kun Berliinin joulutorille väkijoukkoon ajettiin rekka. Suomi voisi lähettää tällaisiin tilanteisiin asiantuntijoita, mutta heillä ei olisi oikeutta käyttää aseita, vaikka sitä tarvittaisiin siviilivirkamiesten suojelemiseksi ryöstelyn tai terrorismin takia.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Terroristiset iskut ovat tulleet yhä lähemmäksi, minkä vuoksi ne herättävät kansalaisissa turvattomuuden tunnetta.

Suomella on puutteita siinä, kuinka nopeasti terrorismin kaltaisessa toiminnassa pystytään antamaan apua, jos sitä meiltä pyydetään. Toinen keskeinen on tarve tehostaa tiedustelua kyberuhkien ja muun verkkovaikuttamisen torjumiseksi.

"Jos Ruotsin viranomaiset tietävät paremmin, kuinka suomalaisia ministeriöitä vakoillaan, eikö tällainen tiedustelun ulkoistaminen ole melkoisen outoa?", heittää Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg viittasi samaan ongelmaan (MT 5.12.): "Jos joku hyökkäisi verkkojamme vastaan, meidän olisi tarpeen päästä selvittämään, mistä se hyökkäys tuli ja kuka sen mahdollisesti teki. Nykyisen lain mukaan emme voi tätä tehdä."

Viime kuukausina on saatu todisteita siitä, kuinka valeuutisilla ja muulla ulkoisella ohjailulla puututaan toisten maiden politiikkaan. Kohteina ovat olleet Yhdysvaltain presidentinvaalit, Britannian brexit sekä Ruotsi ja sen puolustus­poliittinen keskustelu.

"Se on uusi puolustamisen alue, johon tarvitaan sekä kykyä että valtuuksia. Siellä pyörii paljon epäilyttäviä toimia ihan valtiollisista terroristisiin toimijoihin asti", Aaltola sanoo.

Suomessa joudutaan nyt puntaroimaan vahvan yksilön suojan ja yhteisen turvallisuuden välillä. Eduskuntaan tulee pian puolustuspoliittinen selon­teko.

Keskeiset muutostarpeet liittyvät erityisesti tiedustelu­lakeihin ja lakiin yhteisvastuusta ja kansainvälisestä avun­annosta, jotka ovat jo eduskunnan käsittelyssä.

Kun pahaa on tapahtunut, monesti kysytään, miksi aikanaan ei tehty tarpeeksi terroristin pysäyttämiseksi. Huono vastaus on, ettei ole ollut riittävästi toimivaltuuksia, presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuodenpuheessaan (MT 2.1.). Hän korosti tehokkaan tiedon­hankinnan ja -vaihdon merkitystä etenkin EU:ssa.

Mika Aaltola muistuttaa, että suurin osa EU-maista kuuluu Natoon, eli ne vaihtavat turvallisuustietoa jo sitä kautta.

Suomen kannattaa siksi olla aktiivinen ja viedä asioita eteenpäin eikä ainoastaan reagoida vasta, kun joku sitä pyytää. Se pätee paitsi tiedusteluun myös turvallisuus­politiikkaan ylipäätään, Aaltola katsoo.

Puolustusministeriön ylijohtaja Janne Kuusela korostaa niin ikään EU:n roolia, minkä vuoksi yhteisvastuun ja kansain­välisen avunannon lausekkeet ovat Suomelle turvallisuuspoliittisesti hyvin tärkeitä.

"Paitsi että meillä on suorituskykyä, pitää huolehtia, että kykenemme niin antamaan kuin vastaanottamaan apua tarvittaessa."

Nykyinen lainsäädäntö on suunniteltu siitä näkökulmasta, että Puolustusvoimat osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan, Kuusela selventää.

Niin EU-maihin kuin kansainvälisiin operaatioihin voidaan lähettää asiantuntijoita tai suojausjoukkoja, mutta he eivät saa käyttää voimaa eli aseita.

Ongelma on esimerkiksi Pariisin, Brysselin, Nizzan tai Berliinin kaltainen tilanne, jossa toinen EU-maa pyytää apua siviiliviranomaisille ja voimaa jouduttaisiin käyttämään ryöstelyn tai terrorismin takia.

Lue lisää