Politiikka

Asiantuntijat: Suomessa tehdään lihavuusleikkauksia liian vähän – tietämyksessä ja asenteissa korjattavaa

Politiikka 14.08.2017

Asiantuntijoiden arvion mukaan kymmenettuhannet vaikeasta tai sairaalloisesta ylipainosta kärsivät suomalaiset hyötyisivät lihavuusleikkauksesta.


Asiantuntijoiden arvion mukaan kymmenettuhannet vaikeasta tai sairaalloisesta ylipainosta kärsivät suomalaiset hyötyisivät lihavuusleikkauksesta. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Suomi laahaa lihavuusleikkauksissa yhä muiden Pohjoismaiden perässä. Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat leikkausta, kun esimerkiksi Ruotsissa niitä tehdään noin 6  500.

Suomessa tehdäänkin edelleen liian vähän lihavuusleikkauksia, arvioivat muun muassa professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksiköstä ja Suomen lihavuusleikattujen potilasyhdistys Lilen puheenjohtaja Olli Nyberg.

Molempien mielestä leikkausten määrää tulisi nostaa lähemmäs Ruotsin lukuja, noin 3  000 leikkaukseen vuodessa. Lisäksi esimerkiksi perusterveydenhuollon tietämystä aiheesta tulisi lisätä, jotta useammat pääsisivät leikkaukseen. Nybergin mukaan myös asenteita tulisi korjata.

"On sellaistakin asennetta, että läski on itse syönyt itsensä lihavaksi, miksi hänet pitäisi leikata julkisin varoin."

Lile on hakenut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stealta avustusta, jolla kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia lihavuusleikkauksista. Tukea haettiin myös jälkihoitoon ja seurantaan, joka on Nybergin mukaan Suomessa "täysin retuperällä".

"Seurannan ja tuen puuttumisen vuoksi osalle leikatuista tulee henkisiä ongelmia. Päihdeongelmat ovat yleisiä, kun yksi riippuvuus vaihtuu toiseen. Osalle tulee parisuhdeongelmia, kun puoliso ei kykene käsittelemään tilannetta henkisesti."

Asiantuntijoiden arvion mukaan kymmenettuhannet vaikeasta tai sairaalloisesta ylipainosta kärsivät suomalaiset hyötyisivät lihavuusleikkauksesta. Lile sekä Lihavuus- ja metaboliakirurgian yhdistys LiMe vetosivat hallitukseen ja terveydenhuollon päättäjiin viime vuonna, jotta leikkausten määrää nostettaisiin.

Muutosta ei ole tapahtunut, vaikka kirurgeja riittäisi. Pullonkaulana pidetään muun muassa perusterveydenhuoltoa, jonka hoitopolkuun lihavuusleikkauksien uskotaan jämähtävän.

Lihavuuden ja liitännäissairauksien hoito työllistää perusterveydenhuoltoa paljon, toteaa gastrokirurgi Anne Juuti LiMestä. Lihavuutta hoidetaan pääasiassa konservatiivisella hoidolla, eli painonpudotukseen tähtäävällä yksilö- tai ryhmäohjauksella. Vasta sen jälkeen sairaalloisen lihava voi halutessaan päästä lihavuusleikkaukseen.

"Käypä hoito -suosituksen mukaan leikkaushoidon ensimmäinen askel on konservatiivinen hoito. Jos sitä ei ole saatavilla kaikissa perusterveydenhuollon yksiköissä ollenkaan tai riittävästi, eivät kaikki leikkauksesta hyötyvät pääse hoitoon", Juuti selittää.

Sallassa terveyskeskuslääkärinä toimivan Kirsi Markulan mielestä pullonkaula löytyy ennemminkin liian tiukoista leikkauskriteereistä. Itsekin lihavuusleikkauksessa käynyt Markula sanoo kirjoittaneensa lähetteitä potilaille, vaikka nämä eivät täyttäisi kriteereitä täysin.

"Olen yrittänyt perustella, miksi potilas pitäisi leikata. Pitäisikö vaatimuksia höllentää ja potilasta arvioida yksilöllisemmin, jos hän haluaa leikkaukseen, mutta hänen painonsa jää parin kilon päähän vaaditusta?"

Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Tuija Kumpulaisen mukaan tämänhetkiset Käypä hoito -suositusten kriteerit ja toimintaohjeet ovat hyvät.

"Olen sitä mieltä, että jos niiden mukaan toimittaisiin, leikkausmäärät nousisivat. Ei ole kyse siitä, että kriteerejä pitäisi väljentää, vaan miten ne saataisiin käyttöön. En ole kuullut, että leikkauksen ehdot täyttävä ei olisi päässyt leikkaukseen."