Politiikka

Asko Peltola oli luomutuotannon eturintamassa: "Kyllä siinä kieltämättä tunsi kuuluvansa omituisten otusten kerhoon"

Maakuntajohtaja isännöi luomuviljatilaa ja kulkee päivätöissä Seinäjoella.
Johannes Tervo
Monipuolisen työuran tehnyt Peltola pitää maaseudun ja maatalouden puolustamista keskeisenä ohjenuorana kaikessa tekemisessään.

Lokakuun alussa 60 vuotta täyttänyt Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola asuu Lapuan Tiistenjoella synnyinkodissaan ja kotitilallaan.

Hän isännöi luomuviljatilaa ja kulkee päivätöissä maakuntakeskuksessa Seinäjoella.

”Olen onnellinen, että voin asua maaseudulla ja viljellä mutta samaan aikaan käydä päivätöissä. Toivoisin, että tällaista monipaikkaisuutta kyettäisiin hyödyntämään enemmän nykyajan työelämässä”, Peltola pohtii.

Vuosikymmeniä aiemmin hän kulki ala- ja yläasteella samoissa Tiistenjoen maisemissa. Lukioon mentiin Lapuan keskustaan.

Armeijavuoden jälkeen tie vei Helsingin Viikkiin opiskelemaan maatalouspolitiikkaa vuonna 1977.

”Maaseutu ja isien perinnöstä huolehtiminen tuntuivat silloin tärkeiltä asioilta, ja sama perusajatus on säilynyt pohjalla näihin päiviin”, Peltola puntaroi.

Lapualainen ehti perustaa opiskeluaikoinaan perheen ja käydä vaihdossa Michiganissa Yhdysvalloissa.

”1980-luvun alussa tapahtui paljon. Avioiduin, kaksostytöt syntyivät ja ostin maatilan”, Peltola muistelee.

1983 mies otti kotitilansa Tiistenjoella haltuun. Samoihin aikoihin hän sai myös ensi­kosketuksensa MTK:hon toimiessaan Tiistenjoen tuottajayhdistyksen sihteerinä 1980-luvulla.

Kasvukaudet kuluivat viljanviljelyn parissa, mutta muuallakin riitti töitä.

”Tein aika paljon opetushommia ja vuosina 1986–1989 olin MTK-Etelä-Pohjanmaan talvikonsulenttina lokakuusta huhtikuuhun. Sitä hommaa kutsuttiin myös lempinimellä lumimies”, Peltola sanoo ja naurahtaa.

1990-luvun taitteessa Peltolat lähtivät koko perheen voimin vuodeksi Yhdysvaltoihin, jossa Asko valmistui maatalousekonomiasta Michiganin yliopistossa.

Seuraavana vuonna he palasivat Tiistenjoelle, ja 1991 syntyi perheen kuopuspoika.

Samoihin aikoihin kypsyi myös päätös ryhtyä luomuviljelijäksi.

”Olin ollut vuosia erittäin kiinnostunut ympäristöasioista ja luonnonmukaisuudesta maataloudessa. Ruiskutukset eivät olleet itselleni koskaan mieluisia”, Peltola taustoittaa.

Lopullisen sysäyksen luomuun siirtymiseen antoivat pinnalla olleet ylituotanto-ongelmat sekä pakkokesannoinnit.

1990-luvun alussa luomutuotanto oli Suomessa marginaalista.

Suhtautuminen luomuun oli epäileväistä eikä vähiten tuottajajärjestö MTK:ssa.

”Olin MTK:n johtokunnassa 1992–1994, kun MTK:n ensimmäinen luomuvaliokunta perustettiin. Kyllä siinä kieltämättä tunsi kuuluvansa omituisten otusten kerhoon. Oli aika paljon ihmettelyä siitä, että mikä tämä juttu oikein on. Epäluuloakin esiintyi”, Peltola muistelee.

Päällimmäisenä pelkona oli, että luomu asettaisi perinteisen maatalouden kyseenalaiseen valoon.

”Itselle tuntui mielekkäimmältä etsiä kestävämpää viljelytapaa ja käyttää mieluummin hyväksi tilan omia resursseja kuin tilan ulkopuolisia tuotantopanoksia.”

Peltola korostaa, että valinta luomun ja perinteisen tuotannon välillä tehdään aina tilakohtaisesti.

”Mitään aihetta vastakkainasetteluun tässä ei ole, sillä molempia tarvitaan.”

Peltola valittiin 1992 ensimmäisenä nuorena jäsenenä MTK:n johtokuntaan.

”Se oli maatalouspolitiikan korkeakoulu. Heikki Haaviston puheenjohtajakaudella 1992 alettiin keskustella Suomen mahdollisesta EU-jäsenyydestä. Esa Härmälän kaudella 1994 kansanäänestys ja jäsenyysneuvottelut olivatkin jo ajankohtaisia. Suuret asiat vyöryivät päälle nopealla vauhdilla”, mies muistelee.

MTK:n aikoina tehtyä EU-jäsenyyspuserrusta hän kuvailee uransa tiukimmaksi paikaksi.

”Ihmisillä oli aivan perusteltuja pelkoja oman elinkeinonsa tulevaisuudesta. Siinä välillä koki olevansa ihan puun ja kuoren välissä. Se oli valtavan suuri muutos suomalaisessa yhteiskunnassa.”

Suurin osa viljelijöistä ja MTK:n ehdoton enemmistö äänesti EU:ta vastaan, niin myös Peltola.

”Äänestin vastaan, sillä näin jäsenyyden uhat maaseudulle ja maataloudelle todella suurina. Onneksi ne eivät ole realisoituneet niin pahasti kuin aikoinaan pelättiin.”

1990-luvun lopulla Peltola toimi usean vuoden ajan kotimaakuntansa MTK-Etelä-Pohjanmaan puheenjohtajana. Samoihin aikoihin alkoivat myös luottamustoimet Etelä-Pohjanmaan liitossa.

Vuonna 2000 valmistui miehen väitöskirja maatilojen monitoimisuudesta.

”Väitöskirjassani tarkastelin maatilojen tulonmuodostuksen muutosta. Johtopäätös oli, että entistä suurempi osa rahavirrasta tulee jatkossa muualta kuin perusmaataloudesta. Metsätalous, maaseutumatkailu ja palkkatyö tilan ulkopuolella ovat kaikki tärkeitä tulonmuodostuksessa.”

Väitöskirjan jälkeen Peltola aloitti 2001 työt Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Hän vastasi tutkimus- ja kehitystoiminnan eteenpäin viemisestä.

Siinä tehtävässä lapualainen oli vuoteen 2006, jolloin hän siirtyi nykyisiin tehtäviinsä Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtajaksi.

Maakuntajohtajana Peltola suhtautuu Sipilän hallituksen ajamaan sote- ja maakunta­uudistukseen lähtökohtaisesti myönteisesti.

”On hyvä asia, että vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirretään kuntia laajemmille harteille. Tietyt tekniset, taloudelliset ja väestölliset muutokset ajavat tämän tyyppiseen ratkaisuun”, Peltola puntaroi.

”Sote pitää hoitaa nyt mahdollisimman hyvin, sillä se vie yli 90 prosenttia maakuntien rahoista. Jollei sotea saada ratkaistua, ei maakuntia pystytä kunnolla kehittämään”, hän kiteyttää.

Hallituksen tavoite viedä maakuntauudistusta eteenpäin 18 maakunnan pohjalta saa Peltolalta kannatusta.

”Maakunnat ovat kulttuuris-toiminnallis-taloudellisia alueita. On tietty keskuskaupunki, alue ja toimintatavat. Uskon, että maakuntiin pohjautuva malli on aidosti tehokkain ja luontevin pohja viedä uudistusta eteenpäin.”

Monipuolisen työuran tehnyt Peltola pitää maaseudun ja maatalouden puolustamista keskeisenä ohjenuorana kaikessa tekemisessään.

”Sitä taustaa vasten on harmillista huomata, että täysin turhaa vastakkainasettelua esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja maaseudun välillä yhä esiintyy. On niin monin tavoin väärin väittää, että elävä maaseutu muka olisi jollakin lailla Helsingiltä pois.”

Suomalaisella maaseudulla maakuntajohtaja tunnistaa runsaasti menestystekijöitä.

”Monipaikkaisuus asumisessa, etätyön mahdollisuudet, puhdas luonto, matkailu sekä uusiutuvat luonnonvarat ovat kaikki asioita, joista Suomi voisi hyötyä paljon enemmän. Kaikki nämä mahdollisuudet liittyvät olennaisesti maaseutuun.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luomumaito myy mutta osin väärin perustein – paremmat vaihtoehdot ovat tulossa

Provinssi käynnistyy tänään Seinäjoella – tapahtuma tuo seudulle kymmeniätuhansia festivaalikävijöitä ja jopa 11 miljoonaa euroa

Luomumarjat ovat haluttua raaka-ainetta: Erityisesti puolukasta on pulaa