Politiikka

Lukijalta: "'Susi kuuluu Suomen luontoon' on pelkkä toteamus, ei fakta"

Politiikka 10.11.2016

"En ole huomannut myöskään yhtään tutkimusta, jossa suden peto-ominaisuuden olisi todettu hävinneen", Pekka Heikkilä kirjoittaa.


Markku Vuorikari
Kuvan sudet on kuvattu Ähtärin eläintarhassa.

MT:n lukija Pekka Heikkilä ottaa kantaa Suomen susipolitiikkaan mielipidekirjoituksessaan.

"Meillä on susikeskustelussa jäänyt päällimmäisenä mieleen kaksi jo faktaksi tullutta toteamusta: "Susi kuuluu Suomen luontoon" ja "Susi ei ole tappanut ketään Suomessa 1800-luvun jälkeen". Tällaisista sanonnoista odottaisin jotain uutta perustelua kuin pelkän toteamuksen. Toteamukset ovat toistamalla muuttuneet todeksi", Heikkilä arvioi.

Hänestä väite suden kuulumisesta Suomen luontoon on aivan yhtä totta kuin että poro kuuluu Suomen luontoon.

"Mutta aika harva ymmärtää sanonnasta, että poroja olisi Etelä- ja Länsi-Suomessa – kyllä ne kuuluvat Lappiin. Samalla tavalla, jos joku olisi 1960–1970-luvulla sanonut, että susi kuuluu Suomen luontoon, sen olisi ymmärretty tarkoittavan lähellä Neuvostoliittoa olevaa aluetta."

Heikkilän mielestä historiaa pitää katsoa vähän kauemmas kuin parinkymmenen vuoden taakse.

"Sudethan hävitettiin 1800-­luvun lopulla melkein kokonaan, ja syynä oli se, että ne tekivät tavattoman paljon tuhoja tappamalla sekä karjaa että myös ihmisiä."

Muutos petopolitiikassa tuli parikymmentä vuotta sitten.

"Vuosina 1995–1996 päätettiin, että sudet saavat levittäytyä koko Suomen alueelle. Päätöksen alullepanija oli silloinen maa- ja metsätalous­ministeri Kalevi Hemilä. Luonnonvarain­valiokunnan puheenjohtaja oli silloin Jari Koskinen ja suurpeto­työryhmän puheenjohtaja oli Erkki Pulliainen. Päätös oli monestakin näkö­kulmasta perustuslain vastainen, mutta siitä ei ole kukaan valittanut (ei ainakaan vielä) ja se päätös on voimassa", Heikkilä kirjoittaa.

"Mitkä olivat esityksen alullepanon taustat, sitä en ole saanut selville. Mutta koko prosessi tehtiin ilman julkisuutta, ja itsekin löysin tämän tiedon vasta muutama vuosi sitten."

Päätöksiä perustellaan Heikkilän mielestä kyseenalaisin argumentein.

"Ihmisiä alettiin valistaa aika värikkäilläkin keinoilla, kuinka susien kanssa voi elää. Piti todistaa, ettei susi ole vaarallinen ja tuli toinen lentävä lause – eihän susi ole tappa­nut ketään sataan vuoteen. Lause on tavallaan totta, mutta johtuu ainoastaan siitä, ettei täällä ollut sinä aikana susia."

Poliisilla ei hänen mielestään ole tarpeeksi keinoja puuttua ongelmiin.

"En ole huomannut myöskään yhtään tutkimusta, jossa suden peto-ominaisuuden olisi todettu hävinneen. Osa ihmisistä – niin sanotut eläinaktivistit ja vastaavat ääriryhmät – ovat sitä mieltä, ettei yhtään sutta saa tappaa, kun ne eivät ole kellekään vaarallisia", Heikkilä huomauttaa.

"Lopputulemana täällä maaseudulla pelätään, milloin tulee tilanne, jossa eläimien lisäksi joku pieni lapsi ihan oikeasti osuu susilauman kohtaamaksi. Lapsi ei välttämättä tiedä ohjeista mitkä toimivat, kun on ympärillä lauma susia, jotka eivät olekaan pelokkaita."

Lue koko mielipidekirjoitus

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT