Puheenaiheet

Pääkirjoitus

Näytä kaikki

Puheenaiheet

Maaseudulla paljon pelissä EU-vaaleissa

Ennakkoon arvioitiin, että kuukausi sitten pidetyt eduskuntavaalit heikentäisivät entisestään intoa äänestää europarlamenttivaaleissa. Ennakkoäänestyksen perustella näin ei ole käymässä.

Äänestysprosentti nousi viisi vuotta sitten pidetyistä eurovaaleista lähes neljä prosenttiyksikköä 17,4 prosentista 21,2 prosenttiin. Edellisissä EU-vaaleissa äänesti yhteensä 41 prosenttia.

Erot ennakkoäänestysaktiivisuudessa ovat maan eri osien välillä kuitenkin suuria.

Ahkerimmin ennakkoon äänestettiin Helsingissä, jossa äänestysprosentti oli 26,1. Seuraavaksi vilkkainta ennakkoäänestys oli Pirkanmaalla (22,9) ja Varsinais-Suomessa (22). Manner-Suomessa vähiten ennakkoon äänestettiin Vaasan vaalipiirissä (18,4 prosenttia), Oulun vaalipiirissä (19,5) ja Kaakkois-Suomen vaalipiirissä (19,7).

Äänestysvilkkaus kertoo siitä, että aktiivisimmin liikkeellä ovat olleet suurimpien kaupunkien asukkaat. Maaseudun asukkaat ovat sen sijaan lähteneet hitaasti liikkeelle, vaikka juuri maaseudulla ja maakunnilla on EU:ssa eniten puolustettavaa. EU:ssa tehtävät päätökset heijastuvat suoraan maa- ja metsätalouteen sekä alueiden kehitykseen.

EU-parlamentti on ottanut vahvan roolin esimerkiksi ilmastopolitiikassa. Parin viime vuoden aikana ilmastokeskustelu on pyörinyt metsien ympärillä. Keskustelu jatkuu edelleen, vaikka periaatteessa metsien käytöstä saatiin päätöksiä tehtyä. Maankäyttöä, sen muutoksia ja metsätaloutta kokevien lulucf-säädösten laskutavasta käydään parhaillaan kovaa keskustelua.

On hyvin todennäköistä, että ilmastoasioiden yhteydessä maa- ja metsätalous nousevat myös uudessa EU-parlamentissa vahvasti esiin.

EU:ssa valmistellaan parhaillaan seuraavan rahoituskauden budjettia ja maatalouspolitiikkaa vuosille 2021–2027. EU-komissio on ehdottanut isoja leikkauksia sekä maatalousbudjettiin että aluepolitiikkaan. Paineita budjettileikkauksiin tulee brexitistä ja EU:lle suunnitelluista uusista tehtävistä.

MTK:n asiantuntija Jukka Rantala muistuttaakin, että rahoituskauden vaihtumisen vuoksi näissä EU-vaaleissa on paljon pelissä. Rantalan ja MTK:n tutkimuspäällikön Juha Lappalaisen mielestä viljelijöiden kannattaa ehdottomasti käyttää äänioikeuttaan EU-vaaleissa (MT 17.5.).

Lappalainen muistuttaa, että EU-parlamentilla on paljon vaikutusvaltaa myös maatalousasioista päätettäessä. Tästä syystä hänen mielestään olisi tärkeää, että parlamentissa on riittävästi suomalaista maa- ja metsätalousasiantuntijuutta. MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mielestä EU-vaalit ovat tärkeät erityisesti silloin, jos omistaa metsää.

Eurovaalien alhaista äänestysprosenttia on selitetty muun muassa sillä, ettei 13 edustajalla ole 751 edustajan joukossa vaikutusvaltaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa.

Votewatch-järjestön selvityksen mukaan suomalaiset europarlamentaarikot ovat EU:n kärkeä vaikutusvallassa ja heillä on selvästi enemmän vaikutusvaltaa kuin parlamentin jäsenillä keskimäärin. Suomalaisten taakse jäävät muun muassa Ruotsin, Ranskan, Italian ja Espanjan europarlamentaarikot. (Yle 24.4.)

Koska suomalaisten europarlamentaarikkojen lukumäärä on pieni, korostuu edustajan asiantuntemus. Asiantuntemus auttaa muun muassa siinä, että edustaja pääsee oman poliittisen ryhmänsä edustajaksi tärkeisiin valiokuntiin sekä laatimaan raportteja. Maa- ja metsätalouden kannalta tärkeitä valiokuntia ovat esimerkiksi maatalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta.

Maaseudun asukkailla on monta syytä äänestää sunnuntaina. Maaseutu tarvitsee osaavia edustajia Euroopan parlamenttiin.

EU-parlamentti on ottanut vahvan roolin esimerkiksi ilmastopolitiikassa.

Posti pohtii ekosäästöjä

Kolumnit

Näytä kaikki

Puheenaiheet

Hengähdyspaikka: Kanteleet pajuista

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Joskus nuorena minua vähän vaivasi, miten kannel ripustetaan pajuun: se vaikuttaa teknisesti hankalalta. Ajatus palasi aina silloin tällöin mieleen, kun Babyloniaan väkisin siirrettyjen israelilaisten elämäntuntoja kuvaava psalmi 137 on lainannut kielikuvastoa myös monille virsille ja runoille.

Eufratin ja Tigrisin rantapajuihin ei nyky-Raamatussa ripusteta suomalaiskansallisia kanteleita vaan helpommin ripustuvat lyyrat. Asetelma on kuitenkin sama kuin ennenkin.

Pakkosiirtolaisuuden ja Jerusalemin välinen jännite rinnastuu oikean olemisen ja aidon elämisen kaipuuseen.

Lyyrat joutavat puihin eikä paljon laulata, kun ”olen maan päällä muukalainen” ja ”näen: ihmisten kiireinen vuo yhä outoja kasvoja tuo Baabelin virtain varsilla”. Noin veisataan runoilijarovasti Jaakko Haavion muuntelemassa Siionin virressä. Hänen aikansa raamatunkäännöksessä babylonialaiset vaativatkin juuriltaan revityiltä nimenomaisesti: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.”

Polttavakin kaipaus on silti jäähtyäkseen. Ikävä on häälyvää. Ihmisellä on tarve kuulua ja halu samastua. Psalmi ei ota tätä huomioon, mutta tuo mainittu Siionin virsi kyllä.

Siionin virreksi sittemmin päätyneen runon Vieraalla maalla julkaisi Anton Johan Soveri vuonna 1911. Heti toisessa säkeistössä runon minä jo toivoo myös ”onnea alhaalta päin” tai mielistyy ”asumaan näin Baabelin virtain varsilla”.

Soverin runosta ei kiinnostunut vain Jaakko Haavio, vaan myös tämän veli Martti, runoilija P. Mustapää. Runon nimi on – kuinkas muuten – Siionin virsi. Sen mukaan ”vieressä virtain Baabelin työllämme, toimellamme huomattavasti kohentui myös ekonomiamme”.

Ennen olisi varmaan sanottu, että tuossa maailmanmielisyys peittää ja voittaa taivaan valtakunnan kansalaisen identiteetin. Sehän se meitä väijyy.

Ja niinpä Mustapää vetää runonsa loppunousuun: ”Vaan kanteleita pajujen kaipuumme tuuli soittaa: päättyvät valhevuotemme, totuuden päivä koittaa.”

Elämässä on paljon sinänsä kivaa ja mukavaa. Hyvä niin, mutta loppujen lopuksi kysymys on rakkaudesta.

Puheenaiheet

Hellan kulmalla: Kuinka tehdään ihanat juhlat?

Kesän juhlakausi pyörähtää käyntiin aivan näillä näppäimillä. Suurin osa juhlinnan kohteista on nuoria: rippilapsia, ylioppilaita, hääpareja ja valmistuneita.

Suuri osa juhlan järjestäjistä edustaa vanhempaa ikäpolvea, jota uhraa omaa aikaansa ja työtänsä tehdäkseen rakkaan lapsen juhlasta ikimuistoiset.

Juhlilla voi olla erityisen suuri merkitys, jos perheessä on paljon jännitteitä: kilpailuasetelmia tai pelkoa hajoamisesta. Sukupolvien väliset mielipide-erot voivat kasvaa suuriksi.

Jännitteet taas tekevät juhlasta räjähdysherkän. Seitsemännen voileipäkakun onnistumisella ei ole mitään väliä, jos juhlakalun tai järjestäjien mieli on matala tylyistä sanoista, mitätöinnistä tai ahdistuksesta ja epäonnistumisen pelosta.

Seuraavat neuvot voivat auttaa.

Ota varaslähtö tunteisiin. Inhoatko sulhasta? Pelkäätkö hylkäämistä lapsen muuttaessa? Vihaatko kutsuttua ex-puolisoa?

Eläydy tunteisiin rauhassa etukäteen ja puhu, ystävän tai terapeutin kanssa. Mikään tunne ei ole väärä, mutta niistä on otettava vastuu.

Tee mahdollisimman yksityiskohtainen lista. Varaa aika kakkulapion etsimiseen ja servettien ostoon, vaatteiden silittämiseen ja kakun hyytymiseen. Jaa tehtävät huolellisesti.

Varaa eväät valmistelijoille. Leipoessa tulee jano ja nälkä, eikä tukkaa laittaessa voi laittaa aamiaista. Älä satsaa vain vieraisiin, vaan muista, ketkä operaation tärkeimmät henkilöt ovat.

Rentous, ilo ja rakkaus tekevät juhlan. Niitä siivittävät kaunis puhe, runo tai laulu.

Nykyaikana meille kaikille on tarjolla enemmän herkkuja kuin terveys sallii, eikä liiasta siivouksesta ole kuin haittaa vastustuskyvylle. Siksi juhlan järjestäjän kannattaa keskittyä tunnelmaan.

Puheenaiheet

Passipaikalla: Muskelit pullistelevat

Passipaikalla kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Vaalikauden alkuviikot eduskunta noudattaa leikkikoulun lukujärjestystä. Ensimmäinen lakiesitys on silti ehditty käsitellä loppuun. Kuvaavaa, että puhemies Antti Rinne (sd.) vei ratkaisevan istunnon läpi kahdessa minuutissa.

Eduskunta korjasi teknisluontoisesti erään verolain voimaantulosäännöksen. Lyhyen matkan varrella Leena Meri (ps.) ehti paapattaa lakien heikosta valmistelusta ja puhujalistan kärkipaikkaa tavoitteleva Timo Heinonen (kok.) toivoa keskustalle muskeleita yrittäjien puolustamiseen hallitusneuvotteluissa.

Ensimmäisen tosikeskustelun eduskunta käy hallitusohjelmasta. Kyselytunneilla uusilta ministereiltä voi toivoa asiavastauksia syksymmällä, jos he lukevat koko kesän ahkerasti läksyjään.

Vanhan hallituksen toimintakertomusta käsiteltiin vielä viime kauden nuoteista. Sinuhe Wallinheimo (kok.) totesi, että tuloerojen ja pienituloisuuden kasvu näyttää pysähtyneen. Pia Viitanen (sd.) kertoi Tammelantorilla tiedettävän, että eriarvoistumiskehitys on mennyt valtavasti eteenpäin.

Minna Reijonen (ps.) väitti, että jos hanke on digi, bio tai sote, rahaa tulee reilusti, mutta sen käyttöä ei valvota. Raju syytös valtiontalouden tarkastusviraston niskaan heti kättelyssä.

Eteläpohjalainen Juha Mäenpää (ps.) lähestyi tuohtuneena puhelintolpan kautta. Vihjailin pari viikkoa sitten hänen poikenneen kaidalta tieltä.

Totta tosiaan olin sekoittanut kaksi perussuomalaisten pohjalaista voimailulajien miestä. Se olikin vaasalaisedustaja, jota kamppailu-urheilu ei pystynyt pitämään laillisuuden poluilla.

Mäenpää määritteli minut ammattitaidottomaksi toimittajaksi. Oikeassa hän oli. Ammattitaitoon kuuluu tarkistaa.

Suorat nuotit Mäenpäällä on myös eduskunnan puhujapöntössä. Hän ilmoitti, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Nyt se alkaa.

Puheenaiheet

Metsojen sijaistoiminnoista ei tarvita enää viihdettä

Metso hyökkäsi. Hullulle metsolle kelpaa vaikka saapas. Kiukutteleva metso hyppäsi puutavara-auton kyytiin.

Kirjallisuustiedon mukaan hullut metsot ilmiönä havaittiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla. Nyt ollaan päästy 2010-luvulle ja otsikot hulluista metsoista ovat muuttuneet joka kevät toistuvaksi ilmiöksi.

Olen tulossa varmasti vanhaksi, mutta viihteelliset uutiset hyökkäilevistä ja kiukuttelevista metsoista tekevät surulliseksi.

Kamelin selän katkaissut hullu metso -sisältö oli Tohmajärven kunnan Facebookissa jakama video koulun jalkapallokentälle ilmestyneestä metsokukosta. Kukko koitti kovasti paritella kentälle jääneen pallon kanssa.

Siinä taas yksi lintu, jolla ei ole mahdollisuutta osallistua lajin vuotuiseen kohokohtaan, eli ryhmäsoitimeen. Ei ihme, jos turhauttaa, kun ei pääse tappelemaan ja parittelemaan lajitovereiden kanssa.

Kukkojen lisäksi myös koppelot ovat päässeet aina välillä otsikoihin. Myös niillä tavataan sijaistoimintaa. Ne painautuvat paritteluasentoon, vaikka kukot puuttuisivat.

Jos mielii uutisoida jotain metsoista keväisin, hullu metso -videoiden sijaan pitäisi rummuttaa sen puolesta, että metsojen soidinpaikkoja inventoitaisiin ja merkittäisiin paikkatietojärjestelmiin vielä nykyistä useammin. Rummutusta saisi pitää myös sen puolesta, että lintujen pesätilanne inventoitaisiin ennen metsänhoitotoimenpiteitä.

Paikkatietojärjestelmämerkinnällä pitäisi myös olla vaikutusta metsänhoitotoimiin. Mitään ei tarvitse merkinnän takia jättää tekemättä. Harvennukset voi tehdä suunnitellusti ja samoin jopa pieniä avohakkuita, muistutetaan soidinpaikan huomioivissa metsänhoidon suosituksissa.

Ohjeiden mukaan soidinpaikan runkoluvun tulisi säilyä yli 400 rungossa hehtaarilla harvennuksen jälkeen ja turhaa raivausta olisi vältettävä. Näkyvyyttä ei saisi olla 70 metriä enempää metrin korkeudella.

Noin kilometrin päässä soidinpaikasta metsojen päiväreviireillä vaatimukset metsänhoitotoimien suhteen ovat väljemmät.

Vaateet soidinpaikan huomioimiseksi eivät ole kummoiset, mutta niiden huomioinnilla voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia soitimen säilymiselle. Metsäsuunnittelu voi tarkoittaa ihan oikeasti suunnittelua sen sijaan, että tarjotaan helppoa pakettiratkaisua.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.

Puheenaiheet

Vaaliväsymystä ja äänestysvirkeyttä

Haastattelutilanne hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) kanssa 10. toukokuuta oli kieltämättä hieman tukala. Tarkoitus oli puhua SDP:n EU-linjoista, mutta molempien ajatukset olivat lähipäivinä alkavissa hallitusneuvotteluissa. Rinne vei puheen muutaman kerran EU:sta neuvotteluihin. Sitten tein itse saman, lipesin kotimaahan, vaikka olisi pitänyt kysyä jatkokysymys EU-aiheesta.

MT vaalihaastatteli tavalliseen tapaan kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Lähes jokainen haastattelu tuotti uutisia hallitusneuvotteluista.

Johtajilla oli kiire. Rinnekin myönsi, että muutakin puuhaa on kuin EU-vaalit. Haastatteluajat sentään onnistuivat lopulta. RKP:n Anna-Maja Henriksson tosin esitti, että antaa EU-haastattelun vasta kun hallitusneuvotteluhässäkkä on ohi. Sitten vaalit voivat olla jo ohi, vetosimme.

Haastatteluihin puoluejohtajien aika sitten jäikin. MT yritti järjestää puoluejohtajien paneelia, mutta se peruttiin. Syynä olivat kieltäytymiset.

Vaalikiiman puutteesta ei voi syyttää median palstatilan vähyyttä. Sen sijaan uusia näkökulmia on ollut aika vähän. Nyt viime metreillä oikeistopopulistien Venäjä-yhteydet ovat terävöittäneet mediaa. Pikkuhiljaa alkaa selvitä, millaiseen oikean laidan puolueiden porukkaan perussuomalaiset ovat tunkemassa Euroopassa.

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kiistänyt puolueen saaneen rahaa idästä. Euroopan oikeistopuolueiden yhteydet Venäjälle ovat kuitenkin selvät, eikä asia ole uusi. Ryhmän yhden keulakuvan Marine Le Penin puolue lainasi miljoonatolkulla venäläisrahaa jo vuonna 2014.

Viime päivinä paikallislehdissä on herätelty myönteistä mielikuvaa kertomalla EU:n rahoittamista hankkeista ja projekteista.

Esimerkiksi Perhonjokilaakso otsikoi torstaina: "Ilman EU:ta yrittäjän arki maalla olisi karumpaa". Uutisointi on myönteistä, sillä se kiinnittää huomiota seikkaan, että Brysselistä saadaan maaseutu- ja kehitysrahaa, jota Helsingistä ei nykyään paljoa tipu.

Vaaliväsymys ei estä äänestysvirkeyttä. Jos vaaliväsymys jäi eduskuntavaalien jäljiltä päälle, niin ei se mitään. Näin on myös monilla poliitikoilla ja hallitusneuvottelut vievät huomiota.

Silti äänestäminen onnistuu, vaikka keskustelua ei olisi juuri seurannutkaan. Nimittäin puolueiden EU-vaalien teemat eivät lopulta paljoa eduskuntavaaleista eroa. Uusi ehdokas täytyy valkata, mutta esimerkiksi MT:n vaalikoneen avulla omia ajatuksia lähellä oleva ehdokas löytyy minuuteissa.

Eurovaalit ovat maaseudulle erittäin tärkeät. Suomi poikkeaa maa- ja metsätaloudessa niin paljon muista EU-maista, että niistä parlamentissa puhuvien meppien olisi syytä tietää tarkasti, mitä sanovat. Viime vuosina on opittu, että muiden maiden meppien käsitykset Suomen olosuhteista eivät useinkaan ole kovin oikeat ja suomalaismeppien odotetaan oikovan käsityksiä.

Ehkä virkeyttä löytyykin, sillä ennakkoääniä annettiin koko maassa nyt 21,2 prosenttia. Se on 3,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2014. Ehkä se ennakoi myös viime kertaa reippaampaa äänestysprosenttia.

Myös eduskuntavaaleissa nähtiin piristymistä. Maaseudun äänestysprosentti odotusten vastaisesti kasvoi vuoden 2015 vaaleista. Kasvu oli tosin vain reilun prosenttiyksikön, mutta suunta on oikea.

Aimo Vainio: Maaseudun äänestysprosentti nousi eduskuntavaaleissa.

Kommentit

Näytä kaikki

Puheenaiheet

Kauneus on katsojan silmissä

Pääkaupungin mediassa on tänä keväänä kauhisteltu suomalaisen metsätalouden aiheuttamia raiskioita – kuinka rumaa jälkeä avohakkuussa syntyy.

Aika harvan katselijan mielestä aukko on erityisen kaunista katseltavaa. Mutta omassa mielikuvassani siinä on uuden alku. Jos metsästä huolehditaan, jo muutaman vuoden kuluttua maasta puskevat uudet puut.

Sen sijaan Ikaalisissa kuvattu, rahaston omistama yläharvennettu metsä oli minun silmissäni ruma: kuin pommin jäljiltä. En kyennyt kuvittelemaan, miten tuosta metsästä enää tulisi kelvollista kasvatettavaa. Ainoalta vaihtoehdolta tuntui lopunkin puuston hakkuu – ellei tuuli hoida asiaa sitä ennen – ja viljely. Kuitenkin jatkuvapeitteisyyttä kehutaan siksi, että se olisi maisemallisesti paras vaihtoehto.

Estetiikka ja viherpesu tuskin kuitenkaan ovat niitä perusteita, joiden vuoksi euroja tuijottava sijoitusyhtiö valitsee jatkuvan kasvatuksen. Tukkeja poimivasta hakkuusta kertyy heti paljon rahaa. Ja sitä varmasti tarvitaan, kun ensin on ostettu palstoja tekemällä huikeita hintatarjouksia. Kovilla hinnoilla pudotetaan kohteista kiinnostuneet muut ostajat kilpailusta.

Sitä voi ihmetellä, millaisia fakiireja sijoitusyhtiöiden miehet ovat. Pystyvätkö he kuvatunkaltaisella puuntuotannon tehokkuudella takomaan sijoittajille lupaamiaan kovia pitkän ajan tuottoprosentteja?

Puheenaiheet

Kommentti: Lähde rohkeasti tanssilavalle! Opit kyllä askeleet ja saat lujat luut

"Älä höpötä!" sanoi setä ja kiskoi minut lattialle.

Minä aloitin lavatanssit lukioikäisenä, poikaystäväni ja tämän siskon kanssa. Sain meistä ensimmäisen ajokortin, ja niin mentiin lauantai-iltaisin jopa sadan kilometrin päähän räntäsateessa. Seuralaiset syöttivät kuskille karkkia, että pysyin hereillä.

Kun muut lukiokaverit kyselivät maanantaina, mitä tein viikonloppuna, tuskin kehtasin kertoa, että olin ekaa kertaa tansseissa ja humppasin Matin ja Tepon tahdissa. Tai Kirkan, Tapani Kansan, Katri Helenan, Reijo Taipaleen ja.

Silloin riitti melkeinpä valssin, humpan, jenkan ja foksin osaaminen. Tangot, rumbat ja kaikki nopeat hitti-iskelmät, jivet, rockit ja mentiin foksina, kävelyhumppa teki vasta tuloaan.

Jatkoin hauskaa harrastusta yliopistoaikana Pavilla, Riutanharjulla, Kuumolassa ja Oitissa, kunnes tuli pidempi tauko.

Kun menin sitten vuosien jälkeen pitkästä aikaa lavalle, järkytyin. Kaikki osasivat kädenalitansseja ja jokaista tanssilajia muutenkin oikeilla askelilla. Istuin koko illan ja päätin nauttia edes Varjokuvan kuuntelemisesta, kun en kerran osannut enää tanssia. Olihan sekin saavutus: jäädä niin jälkeen muodista, että tipahtaa ulos lavatansseista.

Tuntien istumisen jälkeen joku tuli hakemaan penkiltä ja ihmetteli, miksi olen istuin siellä koko illan. Vastasin, että huomasin tuossa pari tuntia sitten, etten osaa enää tanssia.

"Älä höpötä!" sanoi setä ja kiskoi minut lattialle. Hetken vastustelin, mutta sitten tunnustin tosiasiat: paluuta ei ole. On opeteltava uudet askeleet. Onneksi joka kerran joku otti asiakseen tanssia niin, että opetti samalla. Eikä mennyt montaa kertaa, kun jo osasinkin. Tanssiminen on hauskempaakin, kun osaa kuviot. Nyt osaan ja tanssin aina kun voin, eritoten niitä kädenalitansseja.

Tanssiminen on myös terveellistä: tulee liikuttua koko ilta, ehkä juteltuakin, saa nauttia elävästä musiikista, muisti ja kehonhallinta vetreytyvät ja luut lujittuvat.

Tästä on todiste: Luuntiheyteni mitattiin parikymppisenä ravitsemustieteen opiskelijana osana isompaa tutkimusta. Kuuluin terveiden verrokkien ryhmään. Lääkäri ihmetteli, ettei ollut nähnyt sellaisia tiheyslukemia kenelläkään.

"Mitä liikuntaa sinä oikein harrastat?" "En mitään", ihmettelin. En mielestäni tosiaan yhtään mitään juuri siihen aikaan. "Ai niin, paitsi että käyn pari kertaa viikossa tanssimassa. Mutta lasketaanko se liikunnaksi?"

Enää en kysele. Kyllä se lasketaan.

Lue lisää:

Katso video! Vielä ehti oppia oikeat askeleen kesäksi – opettaja Taina Puujalka neuvoo alkuun

Puheenaiheet

Sipilä takertuu valtaan — ja voi hyvin myös onnistua siinä

Sipilän jäljiltä keskustassa on valtatyhjiö, jota kukaan muu ei uskalla täyttää.

Vaaleissa romahduksen kärsinyt keskusta neuvottelee hallituksesta erikoisessa tilanteessa.

Juha Sipilä on ilmoittautunut siirtyvänsä syrjään puolueen johdosta ylimääräisessä puoluekokouksessa syyskuussa. Sipilää ehdittiin jo pitää rampana ankkana, mutta nyt näyttää siltä että hän johtaa keskustaa suvereenisti.

Tänään Sipilä kertoi Uudelle Suomelle, että hän tekee esityksen keskustan ministerinimistä. Muodollinen päätös kuuluu puolueen eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteiskokoukselle.

Todennäköisesti myös valtiovarainministerin salkku on menossa Sipilälle itselleen. Näin ainakin syksyn puoluekokoukseen saakka. Voi olla, että Sipilä tarraa valtaan myös sen jälkeen, jos uusi valittava puheenjohtaja sen sallii.

Erikoinen tilanne johtuu siitä, että Sipilän jäljiltä keskustassa on valtatyhjiö, jota kukaan muu ei uskalla täyttää. Annika Saarikko on sivussa puheenjohtajakisasta ja jäämässä syksyllä perhevapaalle.

Antti Kaikkonen harkitsee puheenjohtajakisaa ja yrittää päästä otolliseen asemaan. Kaikkosen vastustajat eivät kuitenkaan halua nähdä häntä ykkösministerinä, mikä antaisi tukevan etumatkan puheenjohtajakisaan.

Katri Kulmuni ajoi keskustaan oppositioon. Hän hävisi väännön ja menetti samalla asemiaan puheenjohtajapelissä. Valtiovarainministeriksi on myös vaikea nousta ilman ministerikokemusta. Antti Kurvinen ja muut mahdolliset puheenjohtajaehdokkaat seurailevat tilannetta taustalla.

Niinpä jäljelle ei oikeastaan jää kuin Juha Sipilä.

Jos puheenjohtajakisan syksyllä voittaa nuoremman polven ehdokas, voi Sipilä pysyä ministerinä vaikka koko vaalikauden.

Lue lisää aiheesta:

US: Sipilä keskustan salkkujaosta: Minä esitän ministerit

Antti Rinne: "Keskusta päättää itse ministerinsä" – SDP:n puolesta Sipilä voi olla ministeri

Keskustan puheenjohtajakisa käynnistyy hitaasti

Puheenaiheet

Terveisiä univajeisten seurasta: Kolmella tunnilla pärjää – kotona

Kaksikymppisenä sitä jaksoi riekkua festareilla koko viikonlopun ilman unia. Miksi lapset tuli tehtyä vasta kolmikymppisenä?

Welcome to sleep deprivation society, tervetuloa univajeisten seuraan, onnitteli prinssi William tiistaina veljeään prinssi Harrya Archie-vauvasta.

Britannian kuninkaallisilla Williamilla ja Catherinella on kolme lasta: 5-, 4-, ja 1-vuotias. William siis tietää, mistä puhuu.

Pienten lasten kanssa on valvottu iät ja ajat. Ei se silti hauskaa ole.

Minkälaista on käydä töissä, kun joka toisen yön valvoo? Sitä mietin joulun aikaan.

Toinen lapseni on nukkunut rikkonaisesti jo pari vuotta. Joulun alla alkoi hurja yövalvominen.

Kotona lapsia hoitaessa huomasin, että pärjään, kun olen saanut yhden kolmen tunnin unipätkän yössä. Töissä se ei meinaa riittää. Päivät menivät harmaassa sumussa.

Pakko on kuitenkin sinnitellä, kun maksuton unineuvonta ei osannut sanoa ongelmaan juuta eikä jaata.

Soitin ensin neuvolaan, sitten ensikodin unineuvontaan. Kummastakaan ei osattu kertoa mitään uutta – säännöllinen päivärytmi ja iltarutiinit olivat jo käytössä lapsella.

Unijunasta sain tarkempia, konkreettisia neuvoja. Yksityinen unineuvonta kuitenkin maksaa. Olisiko se syytä saada kotitalousvähennyksen piiriin?

Uni on pinnalla, sillä unimäärä vähenee maailmanlaajuisesti. Suomalaisetkin nukkuvat aiempaa vähemmän ja huonommin.

Joka neljäs nainen ja joka viides mies ei nuku mielestään tarpeeksi, Finterveys 2017 -tutkimus kertoo. Huonosta nukkumisesta kärsivien osuus nousi 2011–2017 naisilla viisi ja miehillä kuusi prosenttiyksikköä.

Yli puolet suomalaisista kokee vanhemmuuden niin raskaaksi ja uuvuttavaksi, että se vaikuttaa heidän lapsilukutoiveisiinsa.

Työuupumus on jo valitettavan tuttu ilmiö. Vanhemmuuden uupumusta tutkitaan nyt 42 maassa. Sen saavat aikaan vanhemmuuteen, kasvatukseen ja lastenhoitoon liittyvät haasteet.

Nykyiset perhepalvelut eivät vastaa tämän ajan vanhempien tarpeita. Erityisesti arkisen kotiavun saaminen on riittämätöntä, selvisi Jyväskylän yliopistossa valmistuneesta pro gradu -tutkielmasta, jossa purettiin vanhemmuuden uupumusta selvittävän nettikyselyn vastauksia.

Tukiverkoissa on isoja aukkoja, kun isovanhemmat asuvat kaukana.

Lisäksi lapset hankitaan nykyistä vanhempina.

Kaksikymppisenä sitä jaksoi riekkua festareilla koko viikonlopun ilman unia. Miksi lapset tuli tehtyä vasta kolmikymppisenä?

Aiheet uni

Mielipide

Näytä kaikki

Puheenaiheet

Monta syytä äänestää EU-vaaleissa

Olen ollut EU-kriittinen vuodesta 2011 alkaen, jolloin eduskunnan päätöksellä suostuin useiden instituutioiden tilintarkastajaksi. Nämä tehtävät ”avasi silmäni” myös EU:n harrastamaan finanssi­politiikkaan, lähinnä sen tilintarkastukseen.

Vielä 2010 alussa hollantilainen EU:n tilintarkastus­laitoksen (ECA, European Court of Auditors) jäsen Maarten Engwirda väitti, että EU:n varojen väärin­käytöksiä on lakaistu maton alle piiloon tilintarkastuslaitoksen toimesta, vaikka kyseisen instanssin kuuluisi valvoa varojen käyttöä ja paljastaa väärinkäytökset.

Myös aiempi EU:n pää­tilintarkastaja Marta Andreasen kertoi ”joutuneensa suunnattoman painostuksen alle, jotta hän piilottaisi totuuden EU:n varojen käytöstä”, ennen kuin komissio erotti hänet.

Viime vuosina epärehellisyys ja petokset ovat vähentyneet melkoisesti.

EU:n tilintarkastustuomioistuimessa toimivan Suomen edustajan Hannu Takkulan mukaan vuonna 2017 löytyi vain 13 petosepäilyä, jotka on siirretty EU:n petosten­torjuntaviraston OLAF:in jatkotutkimuksiin.

EU:n vuoden 2019 talousarvion mukaan komission tekemät sitoumukset ovat 166 miljardia euroa ja maksut 148 miljardia. Maksamattomat sitoumukset jäsenmaille olivat vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan 267 miljardia.

Haluankin herättää kysymyksen, kuinka EU pystyy lunastamaan komission tekemät tukipäätökset, kun jäsenmaat vaativat supistuksia maksuihinsa.

Suomi on vuosien 2013–2017 aikana ollut netto­maksaja keskimäärin 494 miljoonaa euroa vuodessa. Jos ja kun Britannia jättäytyy pois EU:sta, vähenevät vuosittaiset tulot yli 13 miljardia.

Tulevien meppien on siis syytä kiinnittää huomiota EU:n finanssipolitiikkaan, estettävä komission kaavailema jäsenmaiden yhteinen valtiovarainministeriö sekä vastustettava esityksiä jäsenmaiden omistamien yhtiöiden myynnistä.

Suomen tärkein yhtiö VR on pidettävä jatkossakin valtion omistuksessa.

Pelkästään edellä kertomieni asioiden vuoksi on meidän suomalaisten syytä käydä äänestämässä tulevissa EU-vaaleissa.

Kauko TuupainenJyväskylä
Puheenaiheet

Sahoja ei saa enää unohtaa

Kabineteissa mietitään hallituksen kokoonpanoa ja sen ohjelmaa. Olen huolissani sahateollisuuden puolesta.

Ettei taas kävisi niin, että sahateollisuuden rooli suomalaisen kansantalouden kasvun ja suomalaisten hyvinvoinnin edistäjänä unohtuu hallitusneuvotteluiden melskeissä. Muistaakseni missään viime vuosikymmenien hallitus­ohjelmissa ei ole otettu huomioon sahatalouden erityispiirteitä ja ongelmia.

Tämä on merkillistä, koska sahatavara on Suomen kuudenneksi tärkein vientituote. Sahatavaran viennin arvo ylitti 1,6 miljardia euroa vuonna 2017.

Sahat ovat sijaintipaikkakuntiensa talousvetureita. Ne työllistävät välittömästi noin 9 000 ja välillisesti vajaat 30 000 henkeä.

Sahat tuovat tuloja metsän­omistajille. Vuosittaisista kahden ja puolen miljardin euron kantorahatuloista tukin osuus on kaksi kolmasosaa.

Sahateollisuus edustaa ekotaloutta parhaimmillaan. Puu sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ja hiili sitoutuu puutuotteisiin elinkaaren ajaksi.

Sahoilla käytettävä energia on peräisin uusiutuvista lähteistä. Prosessissa syntyy enemmän energiaa kuin sitä kulutetaan. Elinkaaren lopussa sahatavara voidaan hyödyntää energiaksi.

Tätä taustaa vasten en voi kuin hämmästellä, miten julkinen valta on jättänyt metsä- ja biotalouden peruspilarimme lapsipuolen asemaan lukuisilla eri talous- ja yhteiskuntapolitiikan alueilla. Otetaan esimerkiksi energiatuet, puumarkkinat ja puualan koulutus.

Sahoja hylkivä energiatukipolitiikka on oikaistava. Puutekniikan diplomi-insinöörejä ei valmistu enää juuri mistään, ja etenkin sahateollisuudessa osaajista on huutava pula.

Sahojemme toiminta­edellytykset eivät näytä kiinnostavan poliittisia päättäjiämme ollenkaan. Toisin on kilpailijamaissamme Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa.

Kabinettien puupöytien äärellä on aika herätä.

Matti KokkinenMäntsälä
Puheenaiheet

Puheenjohtajuuskaudella puolustettava maataloutta

Suomalainen maatalous on käynyt läpi radikaalin rakennemuutoksen parin­kymmenen vuoden aikana. EU:n yhteinen maatalous­politiikka on tuonut mukanaan paljon byrokratiaa ja isommat tilakoot.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että 1 100 lypsykarjatilaa ja joka kymmenes viljatila lopettaa toimintansa seuraavan parin vuoden aikana. Tämä tarkoittaa, että jopa kolmannes Suomen maatiloista lopettaisi toimintansa vuoteen 2025 mennessä.

Maatalouden osuus EU:n vuosien 2014–2020 budjetista oli noin 32 prosenttia. Neuvottelut uudesta rahoituskehyksestä ratkaistaan Suomen puheenjohtaja­kaudella syksyllä 2019.

Maataloustukia ollaan budjettiesityksessä leikkaamassa Suomen osalta jopa 420 miljoonaa euroa seitsemän vuoden kehyskauden aikana. Se vastaa noin yhden vuoden Suomen koko maataloustuloa.

Suomen tulevan hallituksen ja uusien meppien pitää vaikuttaa aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen ja varmistaa, että erityisolomme huomioidaan. Suomalaisen ruuan puolustaminen on otettava yhdeksi kärkitavoitteeksi kaikilla päätöksenteon tasoilla puheenjohtajuuskaudellamme.

Vaikka EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka, sillä ei ole yhteistä ruokaturvaa. Siitä on pidettävä huolta kansallisesti.

Kotimainen ruuan­tuotanto on elintärkeää paitsi laadun ja turvallisuuden näkö­kulmasta myös huoltovarmuuden ylläpitämiseksi.

Sari Essayahkansanedustaja (kd.)eurovaaliehdokas
Puheenaiheet

Maaseutualueiden väkilukua aliarvioidaan

Väestö- ja muuttoliiketilastoihin perustuvat yksipuoliset selvitykset jättävät paradoksaalisesti ottamatta huomioon ihmisten kausittaisen liikkuvuuden ja sen myötä ihmisten monipaikkaisuuden.

Suomessa alueiden väkilukua tilastoidaan vuoden viimeisen päivän tilanteen mukaisesti, jolloin nämä vakituiseen asumiseen perustuvat väestötilastot harhaisesti kuvaavat alueita käyttävän monipaikkaisen väestön lukumääriä tai heidän palvelutarpeitaan.

Erityisesti kesäaikaan maaseutualueiden väkilukua aliarvioidaan samalla, kun kaupunkialueiden väkilukua yliarvioidaan.

Monipaikkaisuudessa ei ole kyse marginaalisesta ilmiöstä vaan tilastoissa näkymättömästä vastakaupungistumisesta, joka peittyy yhteiskunnan kyvyttömyyteen tilastoida alueiden todellista käyttöä.

Tilanne on maaseudun kannalta ongelmallinen. Julkisuutta hallitsevat kaupungistuminen ja siihen liittyvät kysymykset, kuten liikenne­infrastruktuurin parantaminen kaupunkien välisessä liikenteessä.

Maaseudun väestömäärän kuvaaminen vain pysyvästi siellä asuvien lukumäärällä johtaa ­tilannekuvaan, jossa maa­seudun väestökehitystä, palvelu­tarpeita, infrastruktuurin kysyntää ja sen houkuttelevuutta asuin­ympäristönä kuvataan todellisuutta synkempänä.

Tilastoharha on merkittävä, sillä kausiväestöä eli osa-­aikaisesti maaseutua käyttäviä ihmisiä on Luonnonvara­keskuksen arvion perusteella noin 1,2 miljoonaa.

Esimerkiksi Etelä-Savossa on keskimäärin koko heinäkuun ajan noin 32 000 asukasta enemmän kuin maakuntaan on tilastoitu pysyviä asukkaita. Luku vastaa suuruudeltaan lähes maakuntakeskuksen eli Mikkelin keskustaajaman väkilukua.

Kokonaisuudessaan Etelä-­Savossa kausiväestön luku­määrä on noin 294 000 asukasta, joka on kaksin­kertainen maakuntaan pysyvästi tilastoituun väkilukuun verrattuna.

Arviot kausiväestöstä kuvaavat monipaikkaisuuden yleistyneen viime vuosi­kymmeninä, vaikka asumisen ja työnteon monipaikkaisuuden vaikutuksia ei vielä huomioida kattavasti päätöksenteossa tai aluesuunnittelussa.

Alueiden käyttöä mittaavalle tarkemmalle tilastoinnille olisi yhteiskunnassa kuitenkin käyttöä – etenkin päätöksenteossa ja sen toimeenpanon seurannassa kuin myös tutkimuksessa.

Harhaisten väestötilastojen myötä on uhka, että todellinen palvelu- tai infrastruktuuritarve ei ohjaa yhteiskunnan toimintaa ja investointeja.

Väestötilastoinnin puutteiden vuoksi uhka koskettaa erityisesti maaseutua ja voi johtaa palveluiden ja infrastruktuurin alikehitykseen, joka voi merkittävästi kaventaa maaseudun tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia.

Valokuidun saatavuus on hyvä esimerkki siitä, että alueiden osa-aikainen käyttö ei näy infrastruktuurin suunnittelussa. Kun maaseudun tilastoidusta väkiluvusta valokuitu oli vuoden 2017 tammikuussa saatavilla 52 prosentilla asukkaista, putosi vastaava osuus heinäkuussa 26 prosenttiin.

Absoluuttisina luku­määrinä tammikuussa valokuitu puuttui Suomessa 1 442 750 ja heinä­kuussa 2 640 573 asukkaalta.

Luvut osoittavat konkreettisesti sen, että valokuituverkon suunnittelussa ja päätöksen­teossa ei ole hyödynnetty riittävästi alueiden osa-aikaista käyttöä ja siihen liittyviä mahdollisuuksia.

Kausiväestön kytkeminen osaksi maaseudun infra­struktuurin kehittämistä voisi kuitenkin nopeuttaa valokuitu­yhteyksien rakentamista maaseudulla ja siten kiihdyttää maaseudun myönteistä alue­kehitystä.

Valokuidun merkitystä korostaa se, että tutkimus­tulosten perusteella valokuidusta on muodostunut autoteihin ja sähköön verrattavissa oleva infrastruktuuri 2000-luvulla. Se säätelee mahdollisuuksia alueiden resurssien hyödyntämiselle ja talouskehitykselle.

Merkityksensä vuoksi valokuidun rakentamista ei tulisi suunnitella alueilla pelkästään vakituisesti asuvien varassa.

Tietoliikenneyhteydet ovat hyvä esimerkki siitä, että monipaikkaisuus tulisi vahvemmin huomioida yhteiskunnan kehityksessä, jolloin maaseudun paino­arvo päätöksenteko­pöydissä olisi nykyistä suurempi.

Olli LehtonenerikoistutkijaLuonnonvarakeskusAntonia Husbergmaaseutuylitarkastajamaa- ja metsätalousministeriöMarianne Selkäinahomaaseutuylitarkastajamaa- ja metsätalousministeriö
Monipaikkaisuus tulisi vahvemmin huomioida
yhteiskunnan kehityksessä.
Puheenaiheet

Pysy EU pois metsästä

Suomalaisten on torjuttava EU:n yhteisen metsäpolitiikan suunnittelu. Emme kaipaa metsänsä hävittäneiden maiden neuvoja.

Suomalaisten tulee hyödyntää luonnonvarojaan suomalaisten hyväksi ja hakkuupäätös on aina omistajalla. Mitään mottimääriä hakkuutasoksi ei tule säätää sen paremmin valtion kuin EU:n toimesta.

Metsäpolitiikka on vain yksi esimerkki liittovaltiosuuntauksesta. Sille on laitettava yksiselitteinen stoppi. Suomessa ja EU:ssa tarvitaan realismia ja vaikuttavia tekoja laukalle lähteneen hiilikeskustelun maadoittamiseksi. Soijanakit ja kauramaidot ovat ilmasto­uskovaisten öylättiä ja viiniä.

Merkityksellisiä tekoja on tehty teollisuudessa vuosikymmenet, mutta niistä ollaan hiljaa. Samoin unohdetaan, että puolet Euroopan tiukasti suojellusta metsästä on Suomessa. Jopa Kemin biotuotetehtaan vaatimia väyliä ja teitä kyseenalaistetaan. Suomalainen metsänhoito voisi olla vientituote myös ilmastomielessä.

Pariisin ilmastosopimuksen avaaminen ja EU:n päästölaskelmien täydennys toisivat mahdollisuuden vaikuttaviin ja Suomea hyödyttäviin globaaleihin ilmastotekoihin.

Suomen ojittamattomien soiden hiilinielua ei ole laskennassa mukana. Maailman metsäpalot on taas poliittisesti sovittu luonnonilmiöiksi, joten niiden torjunta ei kiinnosta sen enempää tutkimusta kuin poliitikkoja. Koko Suomen päästöt voisi kattaa torjumalla maailman 250 metsäpalosta vain yhden. Agronomien ja metsänhoitajien osaamiselle on nyt todellinen tarve.

Karri Ollilaeurovaaliehdokas (ps.)Askola
Puheenaiheet

Koirakuri on pidettävä

Luonto herää parhaillaan ja myös riistaeläinten lisääntymisaika on käsillä.

Takavuosina koirien kiinnipitoa painotettiin selvästi enemmän. Ilmeisesti oppi on mennyt perille, koska nykyisin ei muistuteta koiranomistajia aikaisempaan tapaan. Valtoimenaan lisääntymisaikana juokseva koira on kuitenkin yhtä peto kuin aiemminkin. Metsästäjälle irtipäässyt jahtikaveri tarkoittaa painajaisen alkamista.

Koiran irtipito ei ole sallittua keväisin. Moni ei myöskään tiedä tai välitä siitä, että irtipitoon vaaditaan aina maanomistajan lupa. Valtoimenaan juokseva koira voi aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä itselleen ja muille tielläliikkujille. Ilman tutkaa maastossa viilettävä koira voi kadota ja perheenjäsenen kohtalo jää ehkä ikuisiksi ajoiksi selvittämättä.

Koiran voi myös tappaa maastossa liikkuva susi tai koirasusi. Irtipäässeelle on karuja kohtalonkulkuja tarjolla. Aidon metsästäjän ja luonnonhoitajan huolenaiheena on aina myös riista.

Muniaan hautovat emolinnut ja vasojaan hoivaavat hirvieläimet elävät nyt erityisen herkkää aikaa. Jäniksen pojat ovat vain nyrkin kokoisia ja metsästyskoira häiritsee irti ollessaan alkavaa elämää. Annetaan luonnon taas näyttää kasvun ihme rauhassa, eikä unohdeta edes vahingossa veräjää auki.

Panu HiidenmiesLoppi