Kolumni

Kansa asettaa riman korkealle

Suomalaiset vaativat seuraavaltakin presidentiltä huomattavaa ulkopoliittista osaamista.

Kun Maaseudun Tulevaisuus kysyi suomalaisilta heidän kantojaan seuraavaan presidentinvaaliin, esille nousi mielenkiintoinen ilmiö. Huomattavan moni toivoi avoimissa vastauksissa jatkokautta presidentti Sauli Niinistölle. Tämän mahdollistavaa poikkeuslakia erikseen kysyttäessä joka neljäs suomalainen halusi Niinistön jatkavan kolmannelle kaudelle.

Tulos on mielenkiintoinen. Vielä kiintoisampi on siitä seurannut vilkas debatti. ”Väärin kysytty”, ennätti moni todeta. ”Oivaltavaa journalismia”, arvioivat toiset.

Kokoomuksen menneiden vuosien presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi touhusi jo puolueensa Verkkouutisissa kansanliikettä Niinistön jatkon taakse, vaikka puheenjohtaja Petteri Orpo oli hankkeen jo kertaalleen torpannut (MT 25.2.).

Orpon mielestä demokratian venyminen Urho Kekkosen ajan jatkokausiin ei ole suomalaisen poliittisen järjestelmän suurimpia onnistumisia. Hänen tulkintaansa on helppo yhtyä.

Näin ovat tehneet myös huomattavan monet politiikan vaikuttajat puoluekentän laidasta laitaan. Myös Niinistö itse on aiemmin esittänyt toimikausien keston rajaamista.

Silti neljäsosalla suomalaisista Kekkosen ajan itsevaltius ei näytä nyt tulevan mieleen tai se ei haittaa. Tämä itsessään on jo kiinnostava tulos, vaikka se ei enemmistön odotuksia vastaakaan.

On myös aivan selvää, että Niinistö on huomattavan suosittu ja arvostettu poliittinen toimija. Erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla hän on tällä hetkellä Suomessa suvereeni. Vaikka presidentin valtaoikeuksia on vuosien saatossa karsittu, Niinistöä tämäkään ei haittaa.

Hän osaa käyttää valtaansa täysimääräisesti hyväksi, eikä edellisen hallituksen ulkoministeri Timo Soinista (sin.) tai nykyisen hallituksen ulkoministeristä Pekka Haavistosta (vihr.) ole ollut presidentille vastusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykköstoimijan asemasta kilpailtaessa. Itse asiassa on koko maalle hyvä, että kilpailua ei ole syntynytkään. Jos pieni maa pystyy aidosti yhtenäiseen ulkopolitiikkaan, se on sille varmasti hyväksi.

Juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitaminen on suomalaisille presidentin tehtävässä tärkeää. Kun maailma tuntuu muuttuvan yhä kaoottisempaan suuntaan ja epävakaus Venäjälläkin kytee, presidentin henkilökohtaiset suhteet sekä idän että lännen ylimpiin johtajiin ovat monen mielestä maan turva, tai ainakin iso etu.

Niinistö on kyennyt tähän. Hän on kyennyt pitämään yllä puheyhteyttä muun muassa Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin tavalla, joka ei ole heikentänyt Suomen asemaa suhteessa Euroopan Unioniin, Yhdysvaltoihin tai Natoon. Päinvastoin Suomi pystyy esiintymään kansainvälisessä politiikassa ajoittain huomattavasti isommassa roolissa kuin maan ulko- tai talouspoliittinen koko antaisi myöten.

Tämä pätee myös Niinistön seuraajaan. Jos ehdokkuus aikanaan realisoituu Pekka Haaviston, Olli Rehnin (kesk.), Esko Ahon (kesk.), Eero Heinäluoman (sd.) tai vaikkapa Jutta Urpilaisen (sd.) kohdalla, rima on aika korkealla. Vielä hankalampaa sen ylittäminen voi olla Jussi Halla-aholle (ps.), jos hänen puolueensa edelleen on tuolloin voimissaan. Meneillään oleva natsismi-keskustelu on jo monelle perussuomalaiselle varoittava merkki.

Lue lisää

Halla-aho kiistää väitteet juutalaisvastaisuudesta – "En halua lähteä sana sanaa vastaan -asetelmiin”

MT:n kysely: Marin on kansan suosikki – Istuvan pääministerin jatkokautta toivoo liki kolmannes, Halla-ahon ja Orpon suosio kymmenen prosentin luokkaa

Politiikan tutkija arvioi MT:n gallupin tuloksia: Sauli Niinistö on niin suosittu, että suomalaiset haluavat lisätä presidentin valtaoikeuksia

Lähteekö Esko Aho presidenttikisaan, entä mitä mieltä hän on Paavo Väyrysestä? "Kirjoittaessa tuli esille asioita, joita tämän ajan ihmiset eivät tiedä"