Kolumni

Alkaako verkossa vastuullinen vuosikymmen?

"Typeryyksiin sortuvat on mahdollista löytää."

Viime vuosikymmenenä on keskusteltu kiivaasti verkon vihapuheesta ja sananvapauden rajoista. Varsinkin vuosikymmenen alussa viranomaiset olivat haluttomia puuttumaan verkossa tapahtuviin laittomuuksiin.

Vihamielisten hyökkäysten vähättelyyn vaikuttivat varmasti verkkoympäristön outous ja tunne siitä, ettei verkon kaikkea keskustelua voi kuitenkaan hallita. Sosiaalisen median yritykset olivat haluttomia sensuroimaan käyttäjiään.

Verkossa, varsinkaan suomea puhuvassa, eivät kuitenkaan toimi tuntemattomat alienit vaan naapurin Pertti ja Joensuun Kaija. Typeryyksiin sortuvat on mahdollista löytää.

Somehäirintä aiheuttaa sen uhrille paljon haittaa, vaikka tapahtuukin "vain netissä". Nettihäirinnän kasvottomuus ja toiminnan häiritsevyyden väheksyntä voivat lisätä uhrin ahdistusta.

Uhreiksi valitaan usein niitä, joilla on yhteiskunnassa vähän valtaa. Monet naiset ovat saaneet kokea voimakasta verkkovihaa, jossa heitä yritetään vaientaa huorittelulla ja sukupuolielinten kuvilla. Suojattomia lapsia ja teini-ikäisiä saalistetaan ja kiristetään seksuaalisesti.

Sellaisen, joka tilannetta ei ole omakohtaisesti kohdannut, on vaikea ymmärtää häirinnän vakavuutta. Siksi valtaapitävät tuntuvat heränneen ilmiön inhottavuuteen vasta nyt.

Suomen hallituksen on luotava verkkoturvallisuuteen johdonmukainen ja yhtenäinen linja. Facebookin ja Googlen palvelut on pakotettava ottamaan vastuu sisällöistään. Seuraavan vuosikymmenen on tehtävä verkon yhteisöpalvelusta aidosti turvallisia tiloja, joissa väärinkäytöksiin puututaan.

Youtube, Facebook ja Instagram ovat jo rajoittaneet vaarallista sisältöä alustoillaan.

Lapsi kaipaa vanhempaa samalla tavalla verkossa kuin reaalimaailmassa. Yhteydet ja laitteet rahoittavalla aikuisella tulee olla niiden käytöstä aina viimeinen sana.

Vihapuheen lisäksi verkosta löytyy paljon tylyjä mutta vaarattomia mölähdyksiä.

Verkossa riitely on monille elämäntapa ja saada kokemus vallankäytöstä toisten mieliä pahoittamalla.

"Jos lähtee painimaan sian kanssa, tulee itse likaiseksi ja sika tykkää", Miina Supinen kirjoittaa kirjassaan Mantelimaa. Verkkotoimittajana kommentteja pääsee lukemaan niin paljon, että niistä haistaa heti, onko kirjoittajalla mitään mielenkiintoa toisten mielipiteisiin.

Jos ei ole, ei kannata ruveta kinaamaan.

Mielestäni jokaisen suomalaisen kannattaa nyt kriteerien tiukentuessa miettiä nettiroolinsa tarkkaan. Se ei onnistu teknisillä ratkaisuilla, vaan omaa käytöstä rajoittamalla.

Esimerkiksi alastonkuvien lähettämisessä avopuolisolle ei taida olla ulkopuolisten mielestä mitään pahaa. Erossa ne jäävät puolisolle, joten harkitse tarkkaan kuvakulmasi.

Jos törkeyksiä taas lähettää tuntemattomalle häiritsemistarkoituksessa, hän voi välittää tiedot viesteistä puolisollesi ja pomollesi. Miltä se tuntuisi? Miksi kuvan saaja ei tekisi niin?

Vastaanottaja saa kertoa viestien sisällön eteenpäin, kirjesalaisuus ei suojele sitä. Jos et halua saada mainetta törkimyksenä, älä törkyile myöskään verkossa.

Lue lisää

Internetin vapaus vähentynyt jo kymmenen vuoden ajan – ajatuspajan mukaan viruspandemia on tarjonnut valtioille tekosyyn lisätä kansalaisten valvontaa

Kyselytutkimus: Jopa miljoonaa suomalaista loukattu verkossa

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen pettyi syyttämisluvan epäämiseen – "Kyse oli tavanomaisesta vihapuhetapauksesta"

Verottaja unohti netittömät