Jääkonekuskista tuli NHL-pelin sankari - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Jääkonekuskista tuli NHL-pelin sankari

Hätäapumaalivahdin joutuminen NHL-peliin toi kaivattua huomiota jääkiekon lajikulttuurille.

Viime viikkojen kiinnostavin urheilu-uutinen oli jääkoneenkuljettaja David Ayresin joutuminen tai pääseminen Carolina Hurricanesin maalivahdiksi NHL-ottelussa.

Pelissä kävi siis niin hassusti, että Hurricanesin molemmat maalivahdit loukkaantuivat. NHL:ssä on sääntö, jossa kotijoukkue nimeää hallille varalle henkilön, joka astuu kehiin tilanteessa, jossa toisen joukkueen molemmat maalivahdit loukkaantuvat.

Ayres otti tilanteesta kaiken irti. Hieman hoippuen, mutta NHL:n piinkovan tason huomioonottaen, hän suoriutui hienosti. Joukkue jopa voitti Toronto Maple Leafsin 6–3. Ayres päästi kaksi.

Juttu kiinnosti minua erityisesti koska itselläni on samankaltainen kokemus. Olin kerran varamaalivahti jääpalloliigan pudotuspelissä.

Pelasin liigaa pitkään, mutta nyt taukoa oli ollut monta vuotta. Joukkueenjohtajana olin läsnä kun loukkaantuneen tilalle katseltiin varamiestä.

Peliä oli kiva katsoa vaihtopenkiltä, mutta puoliajalla pääveska oli vaikeuksissa. Hän rähmi koko tauon piilolinssin kanssa ja joku ehdotti, että ehkä Aimon olisi syytä mennä lämmittelemään.

Se tuntui vielä mukavalta, vaikka hiki vähän jo valui kun katsoin kellon minuuttiviisaria. Sitten kaikki tulivat kentälle paitsi ykkösmaalivahti ja tuomarikin jo kopeloi pilliä suuhun ja sitten peli jatkui.

Katsomo oli täynnä. Siellä tiedettiin ja vastustajakin tiesi, että nyt on aivan väärä mies maalilla. Mutta mihinkä siitä lähdet? Vastustaja alkoi osoitella ja kohta yritti käyttää hyväksi heikkoa lenkkiä. Laukauksia yritettiin kaikkialta, mitä itsekin pidin järkevänä ratkaisuna ja olisin saman tehnyt itse.

Ayresin joutuminen maalille toi pilkahduksen inhimillisyyttä NHL:ään. Sarjalla on pitkä historia ja vanhoilla pohjoisen paikkakunnilla paljon lajikulttuuria taustalla. Nyt se kulttuuri pääsi esille ja kamppaili pienen hetken kovan bisneksen ja shown kanssa.

Tavallisesti lajikulttuuri jää bisneskuvan taakse. Se on harmi, sillä Ayresin kaltaisia tarinoita ei rahalla saa. Itselläni on hyvä mieli hänen vuokseen vielä viikon päästä. Sellaisia tunteita en ole jääkiekosta koskaan ennen saanut, vaikka olen sentään nähnyt vuoden 1995 mestaruuden.

Maailma on ihan vähän parempi paikka, kun tietää yksityiskohdan, että jokaisessa NHL-pelissä joku toivoo tai pelkää, että maalivahdit loukkaantuvat. NHL:ään en pääse, mutta ehkä voisin itse olla sellainen kaveri.

Hauskinta tilanteessa oli, että Ayres on töissä Toronton organisaatiossa eli hän pelasi omiaan vastaan. Hurricanes kutsui Ayresin juhliin kotikaupunkiinsa Raleighiin, painoi hänen nimellään paitoja ja nosti sankariksi.

Itse pääsin onneksi jo muutaman minuutin jälkeen takaisin vaihtopenkille. En munannut, sillä puolustajat peittivät laukaukset ansiokkaasti. Pelissä oli paljon, sillä tappiolla kausi päättyisi. Kymmenien ihmisten monen kuukauden vaivannäkö olisi mennyt hukkaan.

Sankarin viittaa en saanut, sillä lopulta hävisimme pelin. Palaute oli kriittinen, vaikka yhtään laukausta ei tullut. Kerran ehdin heittää pallon peliin. Se meni hienosti omille ja mietin, että miten siitä nyt jotain sanomista on. Heitin vasemmalle, olisi pitänyt heittää oikealle. Pelipalaverissa oli sanottu.

Pumppu lujilla -palstalla tarkastellaan urheiluelämää joka toinen viikko. Kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.

Lue lisää

Jääkiekon Liiga suosittaa kasvomaskien käyttöä, fanitapaamiset jäissä

Urheilu palailee pätkittäin ja hyvin erilaisena kuin ennen

NHL-tähti löysi uuden uran metsästä – karkottaa karanteeni-ikävää raivaussahan varressa

1990-luku oli jääkiekkokorttien kulta-aikaa – korttilaatikot täyttivät aikoinaan Masi Jukosen vaatekaapin lattiasta kattoon