Kolumni

Hupsut tavat ottavat vallan ruokaostoksilla – tarjouskahvia lähti ostamaan koko klaani

Hanna Lensu: "En ole eläissäni ostanut muuten kuin äärimmäisen pakon edessä muuta maitoa kuin sen meijerin, jonne kotitilaltani maidot on lähetetty."

Jouduin taannoin kiusalliseen tilanteeseen, kun erehdyin purnaamaan S-ryhmän pienempien kauppojen satakuntalaisesta maitovalikoimasta.

Isoissa kaupoissahan on yli 20:tä erilaista maitolaatua, ja nipottajakin löytää ne kaksi sorttia, jotka omaan ruokapöytääni hyväksytään. Näistä vain toista myydään pikkukaupoissa.

Kyselin, miksi.

Selitys oli tyhjentävä. Suosimme lähimaitoa, ja sen vuoksi valtamerkkien valikoima ei ole kattava. Mitäs sinä sitten suosit, minulta kysyttiin. Noo... Jouduin vähän miettimään.

Tavallaan suosin paikallista, vaikka ostankin valtakunnallista maitoa. En ole eläissäni ostanut muuten kuin äärimmäisen pakon edessä muuta maitoa kuin sen meijerin, jonne kotitilaltani maidot on lähetetty.

Miksi? Sitä on vaikea selittää. Joku muu maito – se ei vain tule kyseeseen. Nolona lähdin kaupasta ja päätin hankkia oikeita maitojani jatkossa niin paljon, ettei tarvitse vieraista liikkeistä kysellä.

Juuri elintarvikkeiden ostamiseen liittyy ainakin omassa lähipiirissäni muitakin hupsuja tapoja.

Muistelimme siskon kanssa, kuinka lapsena meidän piti aina ostaa yksitellen kaupungin marketista sokeri- tai kahvipaketteja. Ne olivat sisäänvetotuotteita, joita sai ostaa tarjoushintaan kaksi pakettia.

Sen kerran kun ostoksille mentiin, kauppaan passitettiin koko klaani aina vävykokelaita myöten. Jokainen osti maksimimäärän tarjoustuotteita, ja taas saatiin ruokavarannot moneksi kuukaudeksi edullisesti täydennettyä.

Tätä säästäväisyyden hienoa perinnettä en ole ruokakaupassa jatkanut, mutta useita muita jaloja periaatteita olen vaalinut naurunalaiseksi joutumisen uhallakin.

Kirjoittaja on MT Metsän tuottaja.

Lue lisää