Kolumni

Kriisi alleviivaa elämän tärkeimmät asiat

Omituinen epätalvi on nyt maaliskuussa huipentunut kriisiin, joka on pannut koko arkielämäni vinksalleen.

Aamulla avaan työkoneeni ruokapöydälläni ja keittelen kahvia kotikeittiössäni, ruokaa etsin yhä tyhjemmästä jääkaapista. Työkavereideni kanssa kommunikoin viestiryhmässä ja lounastauolla juoksen lenkin välttääkseni mökkihöperyyttä parhaani mukaan.

Ero toimituksen vilskeeseen Helsingin keskustassa on huomattava. Iltatilaisuuksiakaan ei enää juuri ole.

Olen joutunut perumaan omia matkojani ja viruksen torjunta vähentää myös sovittuja vierailuja. Elämä on muuttunut pysähtyneemmäksi ja illat rauhallisiksi.

Koulujen ja päiväkotien sulkeminen koronaviruksen takia tuntui ensin varsin hurjalta ajatukselta, mutta sitten muistin miten hyvään suomalaiset ovat tottuneet.

Yleensä kaikki toimii eikä kenenkään oppitunti jää väliin esimerkiksi lumimyrskyn takia. Toisin on monissa muissa maissa, esimerkiksi Britanniassa. Australiassa korona seuraa laajoja metsäpaloja ja tulvia. Virus uhkaa luistaa maan taantumaan, josta se ei ole kärsinyt 30 vuoteen, kertoo STT.

Suomessa, Britanniassa ja Australiassa voimme sentään luottaa siihen, että viranomaiset tekevät parhaansa tartuntatilanteen selvittämiseksi ja raportoimiseksi.

Venäjä on raportoinut tartuntoja vain kourallisen. Tartuntakartoissa sen väri on vaalea kirkkaan punaisina kirkuvien Kiinan ja Pohjoismaiden rajanaapurina. Kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta.

Millainen koronapommi maassa tikittää ja miten se tulee heiluttamaan hallintoa?

Suomen Kuvalehti kertoo, että Italian koronaviruskatastrofin taustalla on varsin surullinen syy: vastuun välttely.

Valtio sysäsi vastuun koronasta alueille ja kunnille ja uskotteli, että kaikki oli kunnossa, vaikka ei antanut niille välineitä eikä toimintaohjeita. Ensimmäisiä virustapauksia ei tunnistettu ja potilaita hoitaneet henkilöt levittivät virusta toisille potilailleen, joista moni kuoli.

Italialaiset luottavat hallintoonsa vähän ja vastuuongelmat ulottuvat terveydenhuollon lisäksi muihinkin julkisiin palveluihin.

Kriisi tuskin parantaa luottamusta. Heikko luottamus heijastuu talouteen, joka heijastuu aivan kaikkeen: verotuloihin, syntyvyyteen, mielialaan ja kansanterveyteen.

Koronakriisistä selvittyämme on palattava ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen. Sen kiihdyttämät ympäristökatastrofit vaativat mailta hyvää toimintakykyä, joka edellyttää kansalaisten luottamusta toisiinsa ja hallintoonsa.

Karanteeneja on ollut aikaisemminkin. Niillä on yritetty pysäyttää esimerkiksi mustaa surmaa. Taudin arvioidaan tappaneen 1300-luvulla 30–60 prosenttia Euroopan väestöstä.

Saamme olla lääketieteen harppauksista kiitollisia, sillä jokaisella aikuisella suomalaisella on nyt käytössään mikrobeista paremmat tiedot kuin 1800-luvun lääkäreillä. Bakteerit "löydettiin" vasta 1800-luvun lopussa.

Meidän on myös käytettävä saatavillamme olevia tietoja.

Käsien huolellisesta pesusta kannattaa tehdä rakas rituaali, jota noudattaa seuraavan vuosisadan ajan, ei vain muutaman viikon. Jaetaan somessa vain luotettavaa tietoa, ei arvauksia.

Soitellaan mummoille ja papoille, tarjotaan naapuriapua ja iloitaan toisistamme, vaikka vain etänä.

Kriisi voi alleviivata elämässä asioita, jotka todella ovat tärkeitä. Pistetään ne korvan taakse tarkkaan muistiin.

Lue lisää