Kuuntele kolumni Olga Temosen lukemana: Maalaisen roolissa - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Kuuntele kolumni Olga Temosen lukemana: Maalaisen roolissa

Onko oikea maalainen markkinavekkuli vai juntti Corolla-kuski?

Jos Putous-näyttelijälle annettaisiin 20 sekuntia aikaa tehdä hahmo maalaisesta ihmisestä, sieltä oven takaa loikkaisi esiin 80 prosentin varmuudella murretta puhuva, iloinen ja vähän vekkulimainen kaveri, joka innostuu hiukan lapsenomaisesti kaikesta.

Hahmo on meille kaikille tuttu myös tosielämästä. Se on se sama kaveri, joka kiertää kesätapahtumissa perinnevaatteet päällä, kertoo samoja vanhoja hauskoja juttuja, naurattaa väkeä, toimii kylän puhemiehenä tai -naisena. Hän on se, jonka kaikki tietävät, mutta harva tuntee häntä, oikeasti.

Muistan, kun lapsena pääsin ensimmäistä kertaa Nurmekseen markkinoille. Kovaääninen ja väkivaltaisen tehokas suklaakonvehtimyyjä survoi kummallisia tuontikonvehteja valkoisiin läpinäkyviin muovipusseihin ja pakkomöi niitä sohjolumessa tarpoville mummoille, koska hyö ei vuan kehanna sannoo että kiitos ei.

Oliko tämä markkinamies jotain, mistä tuli tavoiteltava hahmo ihan pikkupitäjissä asti? Että kauppa käy, kunhan on tarpeeksi reipas?

Luen parhaillani Jyrki Lehtolan viiltävän viihdyttävää ja oivaltavaa kirjaa Tesla metsässä, jossa kirjailija omistaa monta lukua maalaisille. Lehtola pohtii maalaisten roolia olla toivotunlainen edustusmaalainen kaupunkilaisten silmissä.

Niinpä nämä tyypit esiintyvät suulaina maalaisina muun muassa Helsingin joulumarkkinoilla, koska kaupunkilaiset tahtovat niin. Että joulusilakan osto siltä reippaalta murretta puhuvalta jussipaitaiselta kaverilta tuo enemmän ”joulufiilistä” kuin hakea ne samat eväät Stockan herkusta.

Lehtolan maalaamat mielikuvat tästä jokajouluisesta näytelmästä naurattavat ja niistä tulee jopa lämmin mieli, mutta samalla ne ärsyttävät.

Putous-näyttelijälle jää se 20 prosenttia toiseen vaihtoehtoon. Mikä se on? Se on lohjalainen, keravalainen tai kouvolalainen 90-luvulle jämähtänyt juntti, joka ajaa kylää ympäri viritetyllä ­Corollalla nappiverkkarit jalassa, tribaalitatuoitua käsivarttaan auton ikkunasta ulkoiluttaen.

Tämä kaveri on rasistinen, alkoholisoitunut, kouluttamaton ja hänen kansainvälistymisensä huipentuu jokavuotiseen ruotsinristeilyyn.

Minä en tunnista näitä ihmisiä maalaisten prototyypeiksi. En, vaikka tunnistan ihmistyypit todella hyvin ja ne olisivat molemmat mielestäni putoushahmoina aivan loistavia ja nauraisin heidän sketseilleen siitä ilosta, että kyllä, just tuollaisiahan ne ovat, ”kylähullut” ja juntit.

Mutta ne eivät liity mitenkään maalaisuuteen. Käyn päivittäin töissä Helsingissä, asun Iitissä. Kaikkialla on kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat omanneet jonkun roolin, miten esiintyä omassa yhteisössään, toiset eivät.

Yleensä kylähullu on sama asia kuin asialleen tai kotiseudulleen omistautunut aktiivi, joka haluaa antaa kasvot ja ilmaista työpanosta arvostamansa asian hyväksi.

Juntti taas on usein ihan tavallinen ihminen, joka ei muotivirtauksista välitä ja elää omannäköistä elämää, onnellisena. Tai sitten juntti on ihminen, joka on vain moukka, näytti tai kuulosti hän miltä tahansa.

Ehkä turhaa edes mainita, että heitä löytyy aivan yhtä paljon kaupungeista kuin maalaispitäjistäkin.

Lue lisää

Eläimellistä maisemanhoitoa – peltojen keskeltä kulkevat kauniit joenpientareet tarvitsevat laiduntajia

Pienin rankkaa ykköseksi Ranskan, keskimmäinen fanittaa Amerikkaa, esikoinen ei oikein osaa sanoa – vaan mikä on äidin mielestä maailman paras maa?

Sen olemuksesta tulee mieleen yhtä aikaa taisteleva metso, Jurassic Parkin sinne tänne juokseva lintulisko ja elämäänsä kyllästynyt yläasteen opettaja – Mooses-kalkkuna hämmästyttää, hurmaa ja huvittaa

Kuka menee ensimmäisenä? – onko laumasielujen elämä turvallisempaa?