Kolumni

Perjantaina halusin ostaa vessapaperia

Ihminen on hyvin herkkä viesteille ja yleisen ilmapiirin muutoksille. Sain siitä jälleen konkreettisen todisteen perjantaina, kun halusin ostaa vessapaperia.

Kotonani on juuri avattu pakkaus ja vielä reservissä Brysselin ajoilta jääneet rullat, joita en ole malttanut käyttää. Niissä on erikoisia kuvioita, jotka alkavat naurattaa.

Yhdessä ovat miekkailijahahmot taistelemassa, toisessa jokin erikoinen kemiallinen kaava. Jalkapallopaperin taisin jossain hädässä käyttää. Hauskaa niissä on, että pakkaus myytiin iskulauseella maailman seksikkäin vessapaperi.

Joka tapauksessa en tarvinnut paperia enkä sitä rientänyt ostamaan, mutta ajatus hallitsi ajatuksia koko päivän. Niitä lisäsi tietenkin loputon somen ja viestiryhmien ihmettely ja vitsailu ihmisten vessapaperipaniikista.

Viikonlopun aikana tilanne paheni. Alkoi näyttää selvältä, että on syytä valmistautua kotioloihin. Nyt istun keittiön ääressä läppärin kanssa jo toista päivää sisällä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun sulkeudun kotiin odottamaan parempia aikoja. Vuonna 2015 Pariisin terrori-iskut sulkivat koko Brysselin.

Tekijät tulivat Belgiasta, ja heidän taustansa oli Brysselissä. Iskun uhka kaupunkiin oli ilmeinen.

Silloin kotona nökötettiin kolme viikkoa marraskuussa. Ulos pääsi, kunhan vältti väkijoukkoja, metroa ja keskeisiä paikkoja. Mutta mihin sitä muka meni? Vettä satoi ja pimeä kaupunki oli tyhjä.

Mitään silloin keksimääni neuvoa selvitä eristyksestä en nyt muista. Ehkä sen, että tämä aika täytyy vain lusia läpi.

Mutta sen muistan, että levoton tunnelma jatkui ainakin puoli vuotta. Metroa välteltiin ja ympärille pälyiltiin. Ajoin kaikkialle pyörällä.

Lopulta tavalliset asukkaat palasivat normaalirytmiin, mutta itse ongelmaa ei saatu kitkettyä.

Turvatarkastukset jatkuivat melko pitkään, mutta aseistetut sotilaat jäivät kaduille pysyvästi. Niitä oli vieläkin, kun kävin kaupungissa pari viikkoa sitten.

Itse ongelma jäi taustalle. Osasyy siihen oli epäyhtenäinen ja vastuuta välttelevä poliittinen kulttuuri. Seurauksena kansakunta on jakautunut, ja sen sisällä on eristäytyneitä vaarallisia vähemmistöjä.

Suomessa tuntuisi toistaiseksi olevan toisin. Eduskuntapuolueet pystyivät sopimaan poikkeuslaista yhdessä. Taustalla vaikuttaa varmasti presidentti Sauli Niinistön isällinen ja rauhallinen ote.

Puheet vaikuttavat, ja se on hyvinä aikoina unohtunut. Nyt näyttäisi, että suurin osa Suomen poliitikoista on tajunnut, että heillä on oikeasti vastuu ihmisten hyvinvoinnista.

Merkittävät rajoitukset perusoikeuksiin on otettu vastaan tyynesti. Vaikeuksien hetkellä viestejä avusta ja yhteistyöstä on kuulunut enemmän kuin pelottelua. Toivottavasti muutos on pysyvä.

Jokainen viesti on nyt tärkeä, sillä koko kansa on korvat höröllään. Tiedonjano on valtava.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) esiintyminen maanantaina vei ajatukset pois vessapaperista ja tulevaisuuden epämääräisyydestä.

Hän kertoi vakavan viestin tavalla, joka antoi uskoa, että tästä selvitään. Ja sai samalla hetken aikaa miettiä, mitä sitten tehdään, kun pakkolait puretaan.

Lue lisää