Kuoleman kintereillä on helppo havahtua oman elämän todellisuuteen - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Kuoleman kintereillä on helppo havahtua oman elämän todellisuuteen

Kuoleman normaalista poikkeava läsnäolo nostaa kuolevaisuuden kulisseista estradille. Kuolevaisuuden muistaminen nostaa elämän arvoa.

Koronakeväänä olemme sukeltaneet syvien kysymysten syövereihin ja kohdanneet asiantiloja joita muutoin käsittelemme kiertoilmauksin. Epäilemättä yksi jos toinenkin on miettinyt kuolemaa.

Antiikin roomalaisen legendan mukaan orja kuiskaili voittokulkueessa sotapäällikön korvaan ”memento mori – muista kuolevaisuutesi”. Keskiajalla mustan surman kurittaessa Eurooppaa memonto mori ja kuolemantanssi -aiheet olivat yleisiä tapoja kuvata kuoleman yleismaailmallisuutta. Se ei säästellyt ketään – ei herraa eikä narria.

Kuoleman normaalista poikkeava läsnäolo nostaa kuolevaisuuden kulisseista estradille. Epidemian koekuvauksissa kuolema kilvoittelee pääroolista yhdessä päättäjien ja terveydenhuollon henkilökunnan kanssa. Viikatemies vie viimeisen vuoron, sillä kaikki kohtaavat sen silmästä silmään elämän loppunäytöksessä. Kyse on vain siitä missä ja milloin.

Vankilassa viettämieni vuosien aikana kuolema on ollut usein läsnä vastaanotollani. Se istuu tyhjällä tuolilla tai surevan olkapäällä. Useimmiten tehtäväni on tiedon välittäminen, läheisen lohduttaminen ja käytännön järjestelyissä auttaminen. Muutaman kerran kuolema on seisonut oven pielessä odottamassa vastaanotollani viipyvää pariaan tanssiin.

Kuolevaisuuden muistaminen nostaa elämän arvoa. Kuoleman kintereillä on helppo havahtua oman elämän todellisuuteen: jos matka jää kesken ja huomista ei tulekaan, missä olen tänään? Mikä on minulle tärkeää, arvokasta ja todellista? Kuinka olen huolehtinut näistä asioista, mikä on suhteeni niihin?

Vuosia sitten luin seurakuntalehdestä pikku paikkakunnan puutyöpiiristä, jossa veistettiin omaa arkkua valmiiksi viimeiselle matkalle. Sotien jälkeiseen puhumattomuuden kulttuurin kasvaneet ikääntyvät toiminnan miehet ja naiset saivat luontevan mahdollisuuden työstää rauhassa omaa kuolevaisuuttaan.

Olen ymmärtänyt, että muslimeille kuolema on yhteisöllinen asia. Ihanteellinen kuolinpaikka on oma koti läheisten ympäröimänä. Perheenjäsenet voivat viettää kuolevan vierellä yötä päivää. Kuolevalle kuuluu olla lempeä. Ennen viimeistä henkäystä on tärkeää antaa ja saada anteeksi – tehdä sovinto läheisten ja itsensä kanssa.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat
seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika
Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Lue lisää

Suomessa ei yhtään uutta koronaan liittyvää kuolemaa – toinen päivä peräkkäin

Ruotsissa 77 uutta koronakuolemaa, viranomaiset sanovat uusien kuolemantapausten määrän olevan laskussa

Yhdysvalloissa jättiyllätys: 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa toukokuussa

Saksan teollisuuden tilaukset syöksyivät huhtikuussa ennätysluisuun – pahin lukema lähes 30 vuoteen