Kolumni

Puutarhan historia kirjoitetaan lapiolla – mitä tulevaisuuden arkeologi sanoisi sinun pihastasi?

"Maisemalla on aina historia ja tarina, jota se kertoo paitsi rakennuksina ja muina ihmistoiminnan merkkeinä, myös kasvilajistona."

Asuuko historia museoissa? Jääkö se linnoissa ja museoissa pleksilasien ja rajausköysien taakse, jonne tillistelemme yrittäen eläytyä vuosisatojen takaiseen tunnelmaan?

Elävää elämää ja tavallista arkea on hirvittävän vaikeaa säilöä ja esittää. Paikallishistoria ja siihen vaikuttavat tekijät ovat miljoonien yksityiskohtien kosmos. Maisemalla on aina historia ja tarina, jota se kertoo paitsi rakennuksina ja muina ihmistoiminnan merkkeinä, myös kasvilajistona.

Oman pihani evoluutio pitää sisällään pitkän pelto­vaiheen ja talon yhdet aikaisemmat asukkaat. Itse olen kuulunut alueen historiaan neljä vuotta. Talossa tunsin oloni kotoisaksi vuodessa, pihaan kotiutuminen vaati pitemmän ajan.

Nyt tärkeät taimet ovat juurtuneet ja selvinneet katalien jyrsijöiden hyökkäyksistä. Kirsikat kukkivat ensimmäistä kertaa. Raparperista oli entisen asukkaan jäljiltä vain pieni juurakko, joka on nyt paisunut kunnon pehkoksi. Kärsinyt mustaherukka on vaihdettu uuteen ja kurtturuusut melkein hävitetty.

Olen viekoitellut matoja puutarhani savimaahan erilaisilla katteilla. Perustamani yrttipenkin laventeli ja timjami kukoistavat.

Kaikenlaisia virheitäkin on tullut tehtyä. Juhannusruusun liian kovakouraista runtelua en hirveästi kadu, vaikka tarkoitus oli kyllä säilyttää pensas pienempänä.

Entä olisiko vuorenkilpeä pitänyt säilyttää edes vähän? Miten alppiruusu olisi kannattanut istuttaa uudelle paikalle, kun nyt sen juuret näyttävät helposti paljastuvan?

Ja mitä tapahtui särkyneelle sydämelle, joka vielä aikaisemmin viihtyi etupihalla? Jos tuhosin sen, milloin ja miten?

Lasten ja kasvien kasvattaminen samaan aikaan tuo pihan hallintaan omat haasteensa. Unohtuneiden kevätesikoiden päälle kasataan helposti pyöräteline ja pihassa vieraileva kaveri poimi ulkoilevasta kaktuksesta kaikki piikit pois.

Virheet onneksi maatuvat, ja menestyvät kasvit ottavat hävinneiden paikat. Kylvin lemmikkiä pihaan vähän vahingossa ja nyt näyttäisi, että vanha suosikkini on löytänyt paikkansa eri puolilta pihaa.

Onnistuneet ja epäonnistuneet kasvikokeilut kertovat, mikä laji paikalle sopisi niiden viereen tai tilalle tai mitä minun pitäisi tehdä parantaakseni niiden viihtyvyyttä.

Penkkejä tonkiessani mietin joskus, mitä paikalle sattunut tulevaisuuden arkeologi saisi toiminnastani selville. Millaiselta esitys pihastani näyttäisi tulevaisuuden museossa?

En halua olla ainakaan varoittava esimerkki liian pysyvistä jäljistä. Siksi pyrin minimoimaan muovin määrän puutarhassa.

Kirjoittaja on MT:n verkkotuottaja.

Lue lisää:

Virheet onneksi maatuvat, ja menestyvät kasvit ottavat hävinneiden paikat.

Lue lisää

Korona kirittää ja kurittaa puutarhayrityksiä: Viherpeukalot innostuivat mutta suurkeittiömyynti hiljeni

Oletko koskaan nähnyt näin jättimäistä omenaa? Jukka Luoman puutarhasta löytyi melkoinen mötkäle

Syksy on parasta istutusaikaa – kunhan muistaa nämä seikat

Puutarhanhoito opettaa epäonnistumaan – päällimmäiseksi jää kuitenkin ilo