Realismia maatalouden uusille sääntelyhankkeille - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Realismia maatalouden uusille sääntelyhankkeille

Komission on varmistettava reilu pelikenttä sisämarkkinoille.

Koronaviruksen aiheuttaman pandemian ja siitä seuraavan taloudellisen epävarmuuden myötä huolenaiheeksi on EU:ssa noussut eurooppalaisen ruuantuotannon kestävyys sekä huoltovarmuus.

Maataloustuotteiden tuotantoketjut ovat toistaiseksi pysyneet pääosin toimivina sisämarkkinoiden ja työvoiman liikkuvuuden häiriöistä huolimatta. Eurooppalaiset maataloustuottajat ovat pystyneet ylläpitämään vakaan ja korkealaatuisen tuotannon, mikä on mahdollistanut kauppojen hyllyjen täyttymisen ilman suurempia katkoksia.

Kriisin voimistuessa tilanne voi kuitenkin pahentua nopeasti. EU onkin pyrkinyt eri yhteistoimin ja tukipaketein varmistamaan markkinoiden toimivuuden ja maataloustuotannon jatkumisen mahdollisimman normaalina. Tukipaketteja tullaan tarvitsemaan, ja nämä eurot on ehdottomasti löydettävä maatalousbudjetin ulkopuolelta. Capista näitä varoja ei voi ottaa.

Koronakriisin yhteydessä komissio pyrkii edistämään vihreän sopimuksen ohjelmaansa. Viimeisen vuoden ajan maataloustuottajat ovat seuranneet eurooppalaista keskustelua sääntely-ympäristön kiristymisestä hölmistyneinä. Vihreän sopimuksen osana toimiva Pellolta pöytään -strategia pyrkii luomaan mahdollisimman toimivia ja kestäviä ruokaketjuja. Samaan aikaan regulaation odotetaan kuitenkin kiristyvän jo nyt tiukasti säädellyssä maataloustuotannossa.

Komission tällä viikolla julkaistussa Pellolta pöytään -strategiassa esitetään muun muassa kasvinsuojeluaineiden ja antibioottien käytön puolittamista nykyisestä. Suomalainen ruuantuotanto on jo nyt maailman vastuullisinta, ja antibioottien käyttö Euroopan matalimpien joukossa. Uusi lisäsääntely aiheuttaa huolia, mikäli vähentämistavoitteet jyvitetään staattisesti kaikille jäsenmaille. Tällöin Suomen kaltaisten edelläkävijämaiden olisi lähes mahdotonta saavuttaa uusia tavoitteita.

Komission on varmistettava reilu pelikenttä sisämarkkinoille: maiden erilaiset lähtötasot on huomioitava ja toimenpiteet suunnattava muutostarpeen mukaan. Tämä on myös edellytys suomalaisen ruoantuotannon kilpailukyvylle.

Samalla kun toisaalla pohditaan uutta sääntelyä, herättävät EU:n budjettiesitykset monivuotiseksi rahoituskehykseksi maatalousleikkauksineen jo epäuskon tunteita. Linjana on ollut, että entistä pienemmällä budjetilla tulisi pystyä tekemään paljon enemmän kuin aiemmin. Sokea Reettakin näkee, että liikutaan utopistisilla vesillä. EU:n ja Suomen maatalous on jo nykyisellään ilman koronavirustakin motitettu kiristyvien vaatimusten saartaessa toiselta ja leikatun rahoituksen toiselta puolelta.

Sääntely, budjettileikkaukset ja koronakriisi herättävät aiheellisen kysymyksen: millaisia regulaatiopaineita on ylipäätään syytä kasata eurooppalaisen ruuantuotannon kestävyydelle aikana, jolloin koko maanosa on syöksymässä kohti ennennäkemätöntä taloudellista taantumaa? Jo aiemmin erittäin vaikea yhtälö on muuttumassa käytännössä mahdottomaksi, jopa vahingolliseksi eurooppalaiselle maataloudelle. Sääntelyrasitusta ei voi lisätä samaan aikaan kun rahoitusta leikataan ja talouskriisi jyllää.

Kelkka on käännettävä nopeasti ympäri. Uusien vastuiden on tultava uuden rahoituksen kanssa. Lisäsääntelyn sijaan byrokratiaa on kevennettävä. Vain kannattava ja sosiaalisesti kestävä ruuantuotanto takaa tuotantoketjun toimivuuden. Nykyinen, bysanttisen raskas byrokratiamalli yhdistettynä uudenlaiseen talouskriisin sekä leikkauksiin olisi viljelijälle kohtalokas cocktail. Komissio on onneksi muun muassa sallinut joustoja eri taloudellisille instrumenteille sekä keventänyt raportointivaatimuksia.

Yksinkertaistamisen linjaa on jatkettava määrätietoisesti, ja jätettävä uudet sääntelyhankkeet ö-mappiin – ainakin toistaiseksi.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).

Komission on varmistettava reilu pelikenttä sisämarkkinoille.

Lue lisää

Kävisikö kokonaisarvio EU:n elpymisrahastosta?

Kaksi yhden hinnalla

Viranomaiset kaappasivat luomutuotannon sääntelyynsä

Euroopan maaseutuvastaisin maa?