"Olen kuin laitumelle päässyt varsa, iloinen ja onnellinen. Ja työ maistaa kuin nuoret potut" – Muutamaan lauseeseen voi mahtua koko alkukesän ihanuus - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

"Olen kuin laitumelle päässyt varsa, iloinen ja onnellinen. Ja työ maistaa kuin nuoret potut" – Muutamaan lauseeseen voi mahtua koko alkukesän ihanuus

Elämänkerrat ovat näyttäneet kolumnisti Minna Kettuselle, mistä voi löytää toivoa ja uusia voimia. Hän on perehtynyt taidemaalari Kalle Halosen elämään.

”Olen mässännyt tuomien kimpussa viidestä aamulla yöhön asti. – – Kuten näet, olen kuin laitumelle päässyt varsa, iloinen ja onnellinen. Ja työ maistaa kuin nuoret potut”, kirjoitti nuori taidemaalari Kalle Halonen veljelleen Rautalammilta 8.6.1926.

Muutamaan lauseeseen tuntuu mahtuvan koko alkukesän ihanuus. Tuomet ja muut alkukesän kukat kukkivat, valoa riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään, hevoset ja karja ovat päässeet laitumilleen, ja perunankylvön aikaan suussa tuntuu jo uusien pottujen maku.

Kalle Halosen elämäkerran kirjoittajana nuo lauseet koskettavat minua yhä uudelleen. Tiedän, että 26-vuotiaaseen elämään oli jo mahtunut monia raskaita kokemuksia. Hän oli pelännyt ja nähnyt kuolemaa sisällissodan rintamalla sekä menettänyt rakkaussuhteen raskaalla tavalla.

Uutta voimaa ja elämäniloa pursusi kuitenkin keväästä ja kasvusta sekä omasta kutsumuksesta, joka oli löytynyt. Sitä oli pitänyt hakea. Sata vuotta sitten nuoruuttaan elänyt mies oli ehtinyt kouluttautua jo kahdelle alalle kuin meidän aikamme ihmiset.

Elämäkertojen kirjoittaminen on saanut minut yhä uudestaan ihmettelemään, millaisista vaiheista ja kokemuksista ihmiset voivat selvitä. Heidän ajatuksistaan on löytynyt vaikeuksien siivilöimää viisautta.

Monenlaiset tarinat ovat antaneet orastavaa luottamusta siihen, että minä ja mekin voimme selvitä. Ne ovat näyttäneet, mistä voi löytää toivoa ja uusia voimia. Tämä kaikki on tarjolla myös elämäkertojen lukijalle.

”Niin valtavana ja voimakkaana sykkii koko olemukseni rakkautta ja hellyyttä kaikkea kohtaan, etten tiedä itkenkö vai nauran sen tuntoni ihanuudesta. Kunpa voisin sen antaa ihmisille taiteessa. Olisinpa tehnyt siunausta tuottavan työn. – – Sillä valoa ja iloa tahtoisin ihmisille antaa – samaa jota itse näen. Synkkyyttä he itse näkevät tarpeekseen asti”, kuvasi Kalle tuntojaan ystävälleen Jalmari Rinteelle seuraavan alkukesän kauneuden keskellä Korpilahden Rutalahdella 8.6.1927.

Lue lisää

Nykynuorten voi olla vaikea uskoa kristinuskon kertomuksia – sillä he ovat oppineet, että kaikkea syötettyä tietoa täytyy kritisoida

Herättäjäjuhlat luo sanana hieman vääriä mielikuvia - "Ei siellä kukaan tule herättelemään tai kyselemään uskonnollisia käsityksiä"

Olet onnistunut edes jossain, kun onnistut epäonnistumaan

Hengähdyspaikka: Juhannustaikoja ja sielun siivousta