Onko Italian asia meidän? - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Kolumni

Onko Italian asia meidän?

Pelastuspaketissa on kysymys myös siitä, pystyykö Eurooppa puolustamaan asemaansa Kiinan, USA ja Venäjän rinnalla. Tästäkin kannattaa jotakin maksaa.

Euroopan unionin historiassa eletään taas murrosta, joka muovaa elämäämme isommin kuin ehkä toivommekaan. Katse on syytä kohdistaa nyt Italiaan, joka kohtasi koronaviruksen etulinjassa. Maan talous on vaarassa romahtaa, mutta tarkastelu kannattaa kohdistaa hieman kauemmas tämän itse asiassa aika nuoren valtion historiaan ja kulttuuriin.

Italia syntyi nykymuodossaan vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla hajanaisista herttuakunnista ja Vatikaanin kirkkovaltiosta. Se oli alusta lähtien hajanainen kokoelma alueita, joiden historia on yhtä sirpaleinen.

Etelä-Italia kantaa edelleen harteillaan feodalismin masentavaa taakkaa, kun taas pohjoisen maakunnissa yritteliäisyys on päässyt kukoistamaan jo pitkään. Osa EU:n vauraimmista alueista on juuri Pohjois-Italiassa.

Italian kulttuuri on äärimmäisen kiehtovaa. Se edustaa monella tavalla länsimaista kulttuuriperintöä parhaimmillaan. Italialaiset ovat sosiaalisen elämän taitajia, ruoka on pääsääntöisesti erinomaista ja maisemat tarunhohtoisia.

Samalla maa on kärsinyt fasismista, jonka jälkeinen poliittinen järjestelmä jouduttiin luomaan niin kankeaksi, että tuloksesta on muodostunut itseään toistava katastrofi. Lisäksi osa valtiosta kärsii edelleen järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Italialaiset itse rakastavat omaa kaupunginosaansa, kyläänsä ja laaksoansa mutta suhtautuvat yllättävän kriittisesti omaan valtioonsa ja erityisesti sen monikerroksiseen byrokratiaan, korruptioon ja erittäin hyväpalkkaiseen eliittiin, joka elää veronmaksajien rahoilla. Vaikka ahkera ja yritteliäs kansa on varakasta, valtion rahat ovat loppuneet jo ajat sitten.

Yhtenäistä Italiaa ei runsaan 150 vuoden historiasta ja antiikin perinnöstä huolimatta ole itse asiassa olemassakaan.

Silti tätä valtiorakennelmaa tässä ollaan pelastamassa, pakon edessä. Isojen EU-maiden Saksan ja Ranskan talous ei kestä 60 miljoonan asukkaan talousalueen romahtamista. Myöskään Suomen vientivetoinen talous ei kaipaa EU:n talouden lamaantumista.

EU pyrkiikin, aivan oikein, suuntaamaan tukensa nyt niin, että sen vaikutukset kohdistuvat talouden kasvuun. Italian velkaantuneen valtion velkojen maksun tukeminen olisi tehotonta ja jopa tuhoisaa.

Tästä huolimatta moraalikadon vaara leijuu ilmassa. Lienee selvää, että tuen ehtoja kiristetään. Suomi ja muut nettomaksajina olevat maat ihmettelevät aivan perustellusti, miksi Italia, Espanja ja Ranska eivät aiemmin ole hoitaneet talouttaan kuntoon.

Suomalaistenkin kannattaa vaatia lainojen osuuden nostamista avustusten kustannuksella. Avustettavat maat joutuvat myös nielemään ylpeytensä, kun rahojen käytöstä päätetään. Suomenkin kannattaa katsoa, minkälaisen Italian asia on meidän. Helsingin ja Rooman näkökulmat voivat erota paljonkin.

On myös syytä muistaa, että hädänalaiset maat sittenkin tarvitsevat Euroopan unionia vielä kipeämmin kuin nettomaksajat. Jos EU:n toiminta halvaantuu ja unionin rapistuminen jatkuu, mikään jäsenmaista ei siitä hyödy.

Talouden lisäksi pelastuspaketissa on kysymys siitä, pystyykö Eurooppa puolustamaan asemaansa Kiinan, USA ja Venäjän rinnalla.

Tästäkin kannattaa jotakin maksaa.

Lue lisää

Yhdysvalloissa uusi päivätason ennätys koronatartunnoissa – Brasilia ylitti 60 000 koronakuoleman rajan

Putinin jatkokaudet mahdollistavaa uutta perustuslakia kannatti lähes 80 prosenttia äänestäneistä – oppositiojohtaja Navalnyi: äänestyksen tulos on valtava valhe

Venäläiset äänestävät perustuslakimuutoksista koronapandemian keskellä – tänään maassa on todettu yli 6 000 uutta tartuntaa

IMF ennustaa koronan koettelevan odotettua kovemmin maailmantaloutta: kutistuu tänä vuonna 4,9 prosenttia