Metsän hävitystä! - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Kolumni

Metsän hävitystä!

Suomi kuuluu niihin maihin, joissa metsäkato jatkuu yhä. Suomi on siis samassa seurassa kuin pahamaiset Brasilia ja Indonesia. Kiinassakin metsäala kasvaa, toinen juttu on sitten, millaisia uudet metsät ovat monimuotoisuuden kannalta.

Metsämaan ekologisin käyttömuoto on puun tuotanto seudun alkuperäisiä puulajeja käyttäen. Se turvaa niin monimuotoisuuden kuin hiilensidonnankin. Ja kannattaa muistaa sekin, että hiiltä sitoessaan metsän puut tuottavat myös hengittämämme hapen.

Metsätalous ei metsää hävitä. Hakkuun jälki voi olla ruma, mutta aukolle kasvaa uusi metsä. Hakkuualalta tietysti katoavat monet lajit, mutta ne säilyvät viereisillä kuvioilla ja palaavat uuteen metsään sitä mukaa kun se varttuu.

Vuosittain käsitellään talousmetsistäkin vain pieni osa, ja avohakkuita koko metsäalasta on vuosittain alle prosentti.

Metsän hävitystä on se, kun metsämaa otetaan muuhun käyttöön. Suomen metsien pinta-ala hupenee vuosittain 19 000 hehtaarilla, siis 190 neliökilometriä metsämaata siirtyy muuhun käyttöön!

Mykistyneenä katsoin uudelle sähkölinjalle raivattua tilaa. Linjaa varten oli metsään hakattu kymmenien metrien levyinen aukko, ja siihen oli kuitenkin tulossa vain tavallinen 110 kilovoltin linja. Sähkökatkot ovat kiusallisia, mutta ei niidenkään torjunnassa pitäisi sentään liioitella!

Jo nyt sähköyhtiöiden käytössä johtokäytävinä on noin 200 000 hehtaaria, siis 2 000 neliökilometriä metsämaata. Voimalinjojen käytävät ovat 40 metriä leveitä, ja keskijännitejohtojen tieltä on raivattu metsään kymmenen metrin levyinen käytävä.

Jos sähköntoimitusvarmuuden kasvattamiseksi keskijännitteisten johtojen alle raivataan 40 metrin levyinen tila, kasvaa metsäkato jälleen parilla tuhannella neliökilometrillä eli sähkönsiirron vaatima metsäala kasvaa kaksinkertaiseksi.

Samanlaista liioittelua olen nähnyt muun muassa tie- ja ratavarsilla. Jos kaikki puut kaadetaan niin, ettei kaatuva puu koskaan yltäisi liikennealueelle, se tarkoittaa 30 metrin aukkoa tien ja radan molemmille puolille. Ei meillä ole varaa sellaiseen metsän haaskuuseen. Tien ja radan turvaamiseen on muitakin keinoja.

Kaipiaisten itäpuolella oli radan ja kuutostien välissä nuori männikkö, jota harvennettiin joskus 1990-luvulla. Muutama vuosi myöhemmin se hakattiin kokonaan pois. Sinisiipisirkka sai siinä uutta elintilaa, mutta ei se tarpeen olisi ollut.

Täysin avoimen tilan ylläpitokaan ei ole ilmaista. Siihen kasvaa nopeasti vesakko, jota on aika ajoin raivattava. Vesakko voi suorastaan houkutella hirviä ja kauriita ruokailemaan ja lisää siten kolarien riskiä.

Kaipiaisten esimerkkitilanteessa viisain ratkaisu olisi ollut, että puustoa olisi harvennettu vielä poistamalla kolme neljäsosaa puista. Kun jäljellejääneet olisivat kasvaneet valoisassa ympäristössä, niiden pituuskasvu olisi hidastunut, mutta runko olisi järeytynyt nopeasti. Niistä olisi tullut sellaisia jässiköitä, joita ei mikään myrsky kaada. Latvusto olisi kuitenkin ollut sen verran varjostava, että vesaikon synty olisi jäänyt vähäiseksi.

Ei metsän hävitys rajoitu liikennealueisiin. Tulee mikä tahansa uusi hanke – tehdas, asutusalue, moottorirata, huvipuisto, urheiluhalli, tie, parkkipaikka tai mitä hyvänsä – sille osoitetaan paikka metsästä.

Metsää ei pitäisi nähdä varamaana, joka voidaan ottaa muuhun käyttöön milloin hyvänsä. Jokaisen haaskatun metsähehtaarin myötä menetetään hiilinielu, joka on korvattava vähentämällä hiilidioksidipäästöjä muualla.

Metsää ei pitäisi nähdä varamaana, joka voidaan ottaa muuhun käyttöön milloin hyvänsä.

Lue lisää

Pitääkö metsän häviämisestä olla huolissaan?

Vesurit ja maalipensselit tehokäyttöön!

Sinilevän torjunta ei saa unohtua talveksi

Laajakaista kaikille – vai sittenkin vain varakkaille