Jääkö juhannusheila haaveeksi? - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Kolumni

Jääkö juhannusheila haaveeksi?

Kyllä kai aikuinen ihminen voi puhumallakin oppia tuntemaan toista.

En ole kuullut puhuttavan jouluheilasta, pääsiäispartnerista tai talvitoverista, mutta helluntai-, juhannus- tai kesäheila ovat tuttuja käsitteitä. Valo saa hormonit hyrräämään ja ihmiselle tulee pariutumisen tarve.

Ennen vanhaan moni löysi kumppanin tansseista. Tuntuu luontevalta, sillä missäpä muualla pääsee niin läheltä testaamaan, syntyykö minkäänlaista vetoa toiseen.

Yle selvitti viime vuonna yleisimpiä tapoja löytää rakastettu. Kärkeen nousivat nettideittipalvelut, baari tai ravintola, yhteiset tuttavat, koulu tai opiskelupaikka, työpaikka tai harrastukset.

Takana on poikkeuskevät, jolloin korona sulki näistä useimmat. Ravintolat menivät kiinni, samoin koulut, harrastusryhmät lopetettiin ja suuri osa työntekijöistä jäi koteihinsa etätöihin. Vaikka kesän koittaessa moni paikka avautui, niin silti mielen pohjalle jäi varovaisuus. Uskaltaako tuntemattomia tavata, ja jos tohtii, niin parin metrin turvaetäisyys olisi kai suotavaa ainakin kahden viikon karanteenin ajan?

Haastattelin tähän lehteen seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmiä. Hän arveli, että karanteeniaika saattaa olla ihan hyväkin juttu toiseen tutustuessa. Että kyllä kai aikuinen ihminen voi puhumallakin oppia tuntemaan toista. Voi olla monille helpottavaakin saada uusi ja pätevä syy kieltäytyä heti sänkyyn hyppäämisestä.

Jotkut hakevat kumppania vieläkin kirjeenvaihtoilmoituksilla. Vastaus ei tule saman tien, vaan vasta kun toinen ehti kirjoittaa ja posti kuljettaa. Siinä on aikaa harkita ja tutkia käsialaa, kenties myös mukana seuraavaa valokuvaa.

Tinderissä tai vastaavissa deittipalveluissa vilisee tarjokkaiden kuvia ja toinen toistaan mehevämpiä esittelyjä, joista voi valita itselleen sopivinta ehdokasta. Kihlströmin mielestä näiden palvelujen huono puoli on se, että netissä valinta perustuu yleensä pikaiseen kuvan vilkaisuun – jo äänen kuuleminen voisi kertoa ihmisestä enemmän.

Itse tapasin ensimmäisen poikaystäväni teini-ikäisenä seurakuntanuorissa. Oltiin eri luokilla ja koulun välitunneilla vaihdeltiin kirjelappusia. Isä rajoitti puhelinsoittoja, sillä perheessä oli vain yksi lankapuhelin ja puhelut maksoivat. Usein kuulemani lause oli, että ”puhelin ei ole seurusteluväline”.

Juhannuksia vietimme isossa porukassa kokolla koko yön valvoen tai telttaretkeillen.

Toinen vakavampi seurustelusuhde alkoi opiskeluaikana osakunnan pikkujoulussa. Siis kuitenkin jouluheila! Ennestään jo vähän tutusta opiskelukaverista paljastui kiinnostava tanssittaja, urheilullinen maamies ja elokuvien harrastaja.

Marja Kihlström kehottikin katsomaan lähipiiriin – josko siellä olisikin joku tuttu tai puolituttu muita kiinnostavampi. Hän veikkasi tämän kesän hitiksi mökkibileitä ja ulkojuhlia ja sanoi, että hyvä sää on suomalaisen rakkauden kannalta nyt erityisen tärkeä. Sellainen lienee nyt luvassa, kerrankin.

Kaikkien ei ole pakko pariutua, ja vanhoja sanontoja voi muokata. Kellä ei heilaa helluntaina, hällä on jono juhannuksena – vai miten se menikään?

Olipa sinulla juhannuksena kumppani tai ei, niin tuntemattoman runoilijan sanoin toivotan: ”unohda työ, löysennä vyö, herkkuja syö, onhan yötön yö!”

Lue lisää

Seksuaaliterapeutti vinkkaa katsomaan lähelle – jospa juhannusheila löytyykin kaveripiiristä

Juulian ihastuminen toiseen naiseen yllätti Maajussille morsiamen Antti-Jussin: "Miten voi lukea ihmistä näin väärin?"

Kyyttörakkaus kukoistaa – Lelu-sonni sai kesäonnen treffi-ilmoituksella

Omakotitaloasujan lyhyt oppimäärä