"Ei ihonvärinen, vaan vaalea" - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Kolumni

"Ei ihonvärinen, vaan vaalea"

Lapsena ärsytti, kun värikynistä puuttui ihonväriä vastaava sävy. Tussilla sutattu oranssi tai vaaleanpunainen sai ihmiset näyttämään sairailta – kirjaimellisesti.

Niinpä olen nyt riemuinnut, kun lapsille myytävissä värikynäsarjoissa on usein mukana ihonvärinen kynä. Sellaiseksi sitä siis kutsuin, kunnes tytär opasti: "Eskarissa sanotaan vaalea."

Lehahdin punaiseksi. Totta tosiaan, aika monen eskarikaverin ihonväri on lähempänä ruskeaa! On korkea aika harkita, mitä termiä värisävystä käyttää.

Vaikka ei haluaisi syrjiä ketään, yllättävän usein tulee käyttäydyttyä kyseenalaisesti. Enemmistöihin kuuluvana ei aina muista miettiä, mikä jonkun toisen mielestä on loukkaavaa.

Pari viikkoa takaperin kirjoitin esseetä Laura Ingalls Wilderista. Silloin jouduin pohtimaan tarkasti, miten sanani asettaisin.

Vaikka kirjasarja on kertakaikkisen kiinnostava ja loistavasti kirjoitettu, se rakentuu kyseenalaisen tapahtumasarjan päälle. Siinä uudisraivaajat asettuvat Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen maille. Kirjoissa näistä henkilöistä käytetään nimitystä intiaani, mutta niin ei todennäköisesti nykypäivänä saa sanoa.

Mikä sitten on oikea nimitys? Varmaan kulttuurintutkijat osaavat siihen vastata, mutta suomen arkikieleen vakiintunutta termiä ei ole eikä ehkä tulekaan.

Kun lapseni tapaavat minuakin vanhempia sukulaisiaan tai lukevat lapsuudessani painettua Peppi Pitkätossua, esiin pomppaa n-alkuinen sana. Yllättävän monelta eläkeläiseltä se tulee suusta ihan luontevasti.

Hyssyttelyistä huolimatta vahinko on tapahtunut. Pakkohan siinä on selitellä lapsille, että "tätä termiä älkää ikimaailmassa käyttäkö, mutta se tarkoittaa tummaihoista ihmistä".

Ja juuri siitä syystä tämä kolumni on kirjoitettava. Lapsille on uskallettava selittää, mitä termejä on olemassa ja miksi jotkin niistä ovat kiellettyjä, ja aikuisten on opittava käyttäytymään niin, että kukaan ei suutu.

Varsinkin sosiaalisessa mediassa toisia ymmärretään tarkoitushakuisesti väärin. Suuri osa kommentoijista ei tarkoita pahaa, vaikka muotoilisi sanottavansa tökerösti.

On myös muistettava, että pelkät termit eivät ole rasismia, vaan niille – ja nyt en tarkoita halventavia – voi olla käyttöä esimerkiksi historiasta puhuttaessa tai jonkun henkilön ulkonäköä kuvailtaessa.

Arkikielessä termit kuitenkin kertovat siitä, että haluamme luokitella lähiympäristöämme meihin ja niihin toisiin. Ja se on syrjintää, joskus aivan tahatonta ja joskus tahallisen törkeää.

Tahattomaan luokitteluun sorrumme siksi, että tiedämme toisista liian vähän. Kun toisessa ryhmässä ei ole tuttuja, tilalle tulee ennakkoluuloja.

Toki tuttujakin tulee jaettua ryhmiin esimerkiksi sen mukaan, mitä he työkseen tai vapaa-ajallaan tekevät: "Pomot/maanviljelijät/helsinkiläiset/purjehtijat nyt ovat semmoisia...!" Sekään ei ole oikein, mutta astetta vaarattomampaa. Työn, asuinpaikan tai harrastuksen pystyy pääsääntöisesti valitsemaan itse, ihonväriä ei.

Sen olen joka tapauksessa huomannut, että lasteni värityskirjoissa ihmisten kasvoissa on muitakin värisävyjä kuin vaaleaa. Se on askel oikeaan suuntaan.

Lue lisää

Kaupallista isänmaallisuutta vai isänmaallista kaupallisuutta?

Mississippin osavaltion päättäjät äänestivät sen puolesta, että vanha sisällissodan aikainen symboli poistetaan osavaltion lipusta

Trump jakoi hetkellisesti videon, jossa esitettiin valkoista ylivaltaa peräänkuuluttavia kommentteja

Viisi silmiä avaavaa kirjavinkkiä ei-valkoisilta kirjailijoilta