Hyvä olympiapomo saa paikan - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Hyvä olympiapomo saa paikan

Tokion kisojen siirto pelasti Suomen olympiajoukkueen todennäköiseltä katastrofilta. Uusi olympiapomo tarvitsee silti pienen ihmeen välttyäkseen mahalaskulta myös ensi vuonna.

Kun suomalainen huippu-urheilu pitkän koronatauon jälkeen nousi taas yleisön silmiin, vaikutelma on virkeä. Erityisesti yleisurheilussa alkukausi on ollut parempi kuin vuosiin. Suomen ennätykset pituudessa ja moukarissa maistuvat meille kaikille, ja kotimaan kauden kärkituloksia seuraaville tarjonta on kerrankin jotakuinkin vastannut kysyntää.

Suomen olympiaurheilun taso mataa kuitenkin edelleen kuopassa, jonne se neljä vuotta sitten Rion kisojen yhden pronssimitalin saattelemana putosi. Tokion kisojen siirtyminen vuodella pelasti olympiajoukkueemme todennäköiseltä katastrofilta.

Kuten urheilussa aina, jokainen vuosi antaa uuden toivon. Vahva se ei ole ensi vuonnakaan, vaikka merkit yleisurheilun elpymisestä optimistisimpia meistä jo rohkaisevatkin.

Olympiakomitean puheenjohtajalle Timo Ritakalliolle menestymättömyyden aika kuitenkin riitti. Merkkejä tästä oli jo vuosi sitten. Olympiakomitean vetäjän työ on raskasta ja kokonaisvaltaista. OP Ryhmän pääjohtajalle ja kilpailussa menestystä haluavalle Ritakalliolle aika ei tähän pestiin riittänyt.

Nyt olympiakomitea etsii uutta pomoa. Valinta tehdään marraskuussa, noin puoli vuotta ennen Tokion kisoja.

On kuitenkin syytä muistaa, että Ritakallion nelivuotiskauden saavutukset mitataan vasta vuosien päästä. Olympiarahaston perustaminen sekä strategian ja huippu-urheilujärjestelmän uusiminen tuottavat tulosta aikaisintaan ensi vuonna.

Samalla olympiamenestys on vajonnut niin huonoksi, että jonkinlainen nousu muutaman vuoden aikajänteellä on jopa todennäköistä. Norjan tai vaikkapa Ruotsin tasolle kipuaminen tuntuu tällä hetkellä ikuisuushankkeelta. Juuri siihen uuden olympiajohtajan olisi kuitenkin pyrittävä.

Yhden henkilön show suomalaisen huippu-urheilun nostaminen ei toki ole. Silti olympiakomitean puheenjohtajan merkitys on erityisesti yksilölajeissa suuri.

Joukkuepeleissä menestys juontaa juurensa laajemmasta lajikulttuurista, josta Suomen urheilun lippulaji jääkiekko on mainio esimerkki. Samasta lajikulttuurin varaan rakentamisesta kertovat myös jalkapallomaajoukkueen loistava nousu sekä lento- ja koripallojoukkueiden vuosien menestys.

Tällä hetkellä nosteessa tehtävään ovat erityisesti naiset. Kansanedustaja Sari Multala (kok.) on menestymään tottuneena kilpapurjehtijana vahva ehdokas. Häneltä uskotaan onnistuvan myös lajien priorisointi rahanjaossa, joka edelleen on kriitikoiden mielestä liian demokraattista.

Myös taitoluistelutaustaiset urheilupomot Susanna Rahkamo-Kokko ja Laura Raitio nousevat etsinnässä esille. Samoin Urheiluliiton toimitusjohtaja ja entinen kymmenottelija Sami Itani.

Korruption ja dopingin vastustaminen, läpinäkyvyyden edistäminen päätöksenteossa ja jopa kansojen yhteisyyden vahvistaminen ovat asioita, joiden merkitys olympialiikkeessä on kasvussa.

Varteenotettava ehdokas olisi öljyllä rikastunut, mutta ilmastokysymyksiin keskittynyt urheilun suurtukija Mika Anttonen. Aika voisi olla nyt kypsä riippumattomalle ajattelijalle, jonka sydän on sykkinyt suomalaiselle huippu-urheilulle myös sen vaikeina aikoina.

Lue lisää

Niemi-Nikkola lähtee SUL:n valmennusjohtajan paikalta – katsoo saavuttaneensa tavoitteensa

Korona niisti OP-ryhmän tuloksesta reilun sata miljoonaa euroa

Verkkosivusto kerää vaikuttajilta tietoa Suomen talouden pelastamiseksi – OP:n Ritakallio puhuu elinaikansa pahimmasta kriisistä

OP:n pääjohtaja Ritakallio: Suomi syväsukeltaa, mutta pitää nähdä kriisin yli