Perintökartanon peräkammari jo kolmannella poikamiespolvella - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Kolumni

Perintökartanon peräkammari jo kolmannella poikamiespolvella

Aimo Vainio: "Voisin olla missä vain muualla, mutta olen jälleen täällä."

Eilen satoi vettä ja nurmikko on rehahtanut varmaan kymmenen senttiä. Kohta jonkun täytyy lykkiä leikkuria, totean ikkunasta.

Seison keskellä pientä huonetta hirsitalossa peltoaukean laidalla. Huoneessa on kaksi ikkunaa, joista toisen ääressä setäni Arvo istui ja tupakoi. Vieressä oli tuoli, jossa istui isäni ja lauantaisin kuunneltiin haitarimusiikkia. Kissa makasi sohvalla.

Setäni asui tässä huoneessa koko elämänsä. Ja tuohon nurkkaan hän sitten kuoli. Mieluummin kuoli kuin lähti sairaalaan.

Häntä ennen samassa huoneessa asui Arvon setä Roope. Elämänmittainen poikamies hänkin. Tiedossa ei ole, ehtikö Roope sairaalaan. Tuskin, sillä kuolinvuosi on 1949.

En pidä käsitteestä peräkammarin poika. Ehkä sillä kuitenkin on jotain kulttuuripohjaa, sillä huone todellakin on perimmäinen kammari. Sinne pitää kulkea joko kahden muun kammarin läpi tai pirtin perällä olevan keittiöksi kutsutun huoltohuoneen läpi.

Tämä on talon ainoa huone, jonne voi vetäytyä. Tosin Roope saattoi asua myös keittiössä, sukutarina ei ole ihan aukoton.

Olen alkanut kutsua taloa Perintökartanoksi. Siinä yhdistyy mukavasti vino huumori ja totuudensiemen. Ketkä minut tuntevat, tietävät, ettei talo ole kartano. Peritty kyllä. Ketkä luulevat minun rehentelevän omaisuudella, luulkoon.

Toisaalta talo on merkittävä osa vilkkaan maaseuturisteyksen ympäristöä ja seisonut tässä toista sataa vuotta. Monelle mökkiläiselle viimeinen maamerkki ennen rantatietä.

Rakennusaikanaan suuri, mutta nyt tavallisen vajaan sadan neliön kokoinen. Tyyliltään kuitenkin harvinaiseksi käynyttä vanhaa hirsirakentamista. Ei mikään tavallinen talo siis.

Huoneeessa on nyt pitkästä aikaa sänky. Talo on korjattu kesäkäyttöön. Peltovähät ovat serkun hevosilla ja metsät tilan ympärillä saavat kasvaa rauhassa.

Niin, seuraavaksi huone voisi olla minun hallussa. Perin talosta osuuden isältäni. Hänen sukupolvensa on kuollut ja omistus on nyt serkusnelikoilla.

Olen asunut Helsingissä kohta 20 vuotta. Maailma on minulle avoin. Olen matkustanut ja asunut ulkomailla. Olen vapaa ja voin mennä minne haluan.

Mutta täällä minä taas olen katsomassa ruohon kasvua.

Lue lisää

Juuret saan aina, kun voin asua vanhassa hirsitalossa

Koronakevät mylläsi hääsuunnitelmat uusiksi, mutta pääsenpähän juhlimaan rakkaisiin maisemiin

Kyllä, olen kotoisin Keravalta

Juurilla: Jaa ooks mää ny joku hesalainen nääs?