Kissapuron nahkiainen - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Kissapuron nahkiainen

Päivän päättyessä pikkunahkiainen hymyili, siinä määrin kuin se ympyräsuisena voi, lipuessaan Kissapuron virrassa – kuten aina ennenkin.

Täällä itäisimmällä Suomenkaarella, Kiihtelysvaaran pitäjässä sijaitsee pieni joki nimeltään Kissapuro. Sen tarinassa on ollut monta käännettä.

Jääkauden jälkeisinä aikoina Kissapuro muotoutui. Aluksi se kokoaa vetensä etelän suuntaan, kunnes kiertää Kiukosenvaarat ja valuma-alueen virtaus kääntyykin kohti pohjoista, kaukana siintävää Pielisjokea kohti.

Jossain vaiheessa noina vuosisatoina virtaan asettui myös vesiemme pieni, suuri mysteeri – pikkunahkainen.

Kissapurolla tapahtui menneinä vuosikymmeninä paljon. Kun oli uiton aika, uomaa suoristettiin ja perattiin. Pato­tammet pidättelivät veden määrää ja virtaa. Puita uitettiin aina Joen kaupunkiin asti.

Vaikka tätä aikanaan ei ehkä ymmärretty, muutosten vuosikymmenet aiheuttivat valitettavasti myös sen, että Kissapuroa ympäröiviltä sulfidimailta lähti runsaasti rautaa liikkeelle.

Pahimmillaan alapuoliseen Jukajärveen kulkeutui yli 43 000 kiloa metalleja vuodessa. Uittoaika taisi viedä mukanaan ravut ja saukon elinmahdollisuudet.

Vuodet vierivät ja aikaa kului. Eräs maanomistaja lapioi Kissapuron varressa 2010-luvun alkupuoliskolla ja havahtui outoihin olentoihin, joita joen penkasta paljastui. Mitä matoja mahtoi ollakaan kyseessä?

Selvisi, että kyseessä olikin terhakka pikkunahkiaisporukka. Kissapuron säilytti vaativia elin­ympäristöjä suosivan nahkiaiskannan!

Seutukunnan kylät, kalastuskunnat ja maanomistajat lähtivät mukaan Kissapuron kunnostukseen. Metsätalousmaille saatiin maanomistajien toiveita kuunnellen kiintoainesta pysäyttäviä rakenteita.

Kissapuroon tehtiin pohjakynnyksiä, jotka pysäyttivät rautakuormitusta alapuoleiseen järveen. Valuma-alueen puroja ohjattiin entisiin, luontaisiin uomiinsa. Metsäyhtiön mailla muutama suo sai vierelleen kosteikot.

Kissapuron valuma-alueella mutkitteleva Oravantaipaleen retkeilyreitti sai pienen lisäkkeen, joka nimettiin Pikkunahkiaisen luontopoluksi. Vesimittaukset osoittivat rautakuormituksen pääosin pysähtyneen.

Eräänä helmikuun aamuna saukkokin puuhasti ylävirtaan. Seuraavana kesänä se oli jo poikasineen luusuan tasalla. Tänä kesänä ennallistetaan taimenen ja harjuksen kutualueet ja poikaselinympäristöt joen varrelle.

Kissapurolla, Kiukosenvaarojen tuolla puolen, pikkunahkiainen osoitti, että joella olikin uusi tulevaisuus. Tarkan maan­omistajan avulla viranomaiset ja kunnostajat havahtuivat pikkunahkiaiseen, joka oli sinnitellyt halki muutosten vuosikymmenten.

Jos kaikki menee maaliin, 2020-luvulla purossa polskivat ”uudet” luontaisesta kudusta syntyneet lohikalat.

Rahaa kului varsin vähän. Kaikki elinkeinot saivat jatkua täysimittaisina, yhtään suojelualuetta tai rajoitetta ei tarvittu ja kylien, metsäyhtiön sekä kalastuskuntien yhteistyö maanomistajien kanssa korjasi menneiden vuosikymmenien muutokset.

Päivän päättyessä pikkunahkiainen hymyili, siinä määrin kuin se ympyräsuisena voi, lipuessaan Kissapuron virrassa – kuten aina ennenkin.

Tero Mustonen on kalastaja, dosentti ja yksi IPCC:n ilmastoraportin pääkirjoittajista.

Lue lisää

Miksi tilaamme öljyvaltioilta polttoainetta, kun sitä voisi itse tehdä omalla tilalla?

Korona opettaa yhdistämään asumista maalla ja kaupungissa

Tältä tuntuu tavallinen korona – "Nyt ymmärrän, miksi vessapaperia hamstrattiin"

Kalastajat tarvitsevat nyt suoraa tukea