Omakotitaloasujan lyhyt oppimäärä - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Omakotitaloasujan lyhyt oppimäärä

Koronaeristysten alkaessa eteen tuli uusi tilanne. Muutin omakotitaloon maaseudulle. Siis minä, joka olen koko elämäni asunut Helsingin betoniviidakossa.

Omakotitaloon muuttaessani minulla oli selkeä näkemys, että taloa täytyy osata huoltaa itse. Aloitin opettelemalla ilmalämpöpumpun kaukosäätimen käyttöä.

Nuorempana vierastin aina puutöitä, lähinnä sen takia, etten ole ikinä niitä osannut. Niiden osaamista ei metsänhoitajaopinnoissakaan tarvittu. Yläasteella olin harvinaisen surkea käyttämään vasaraa, ja opettaja ihmetteli, miten onnistuin naulaamaan naulan 90 astetta vinoon laudan sisällä.

Olin kuitenkin päättänyt, että nyt on kaikki toisin. Opettelen pitämään huolta talosta. Kuuntelin kärsivällisesti, kun mies selitti, miten kuumavesivaraaja toimii ja miksei öljylämmittimen päälle saanut pinota laatikoita.

Ensimmäinen omakohtainen kosketukseni rakentamiseen oli, kun halusin kodinhoitohuoneen seinään naulan rätille.

Aloitin vasaralla ja nauloilla. Kun olin vääntänyt kymmenen naulaa ja tehnyt seinästä hivenen reikäjuuston näköisen, hain avuksi poran ja ruuveja.

Saatuani aikaiseksi vielä hieman isompia reikiä seinään, päätin jättää leikin sikseen ja tungin naulan parin vanhan lankun väliin.

Miehen kotiin tullessa kuulin käyttäneeni poran ''purkuvaihdetta'' ja yrittäneeni porata reikiä asbestiseinään.

Kesän lähestyessä halusin rakentaa kissoille turvallisen ulkoiluaitauksen takapihalle.

Kissan vapaana ulkoilu on nimittäin mielestäni väärin. Kissa kohtaa vapaasti ulkoillessaan monia vaaroja, ja se myös verottaa lintu- ja jyrsijäkantaa enemmän kuin minkit tai supikoirat.

Mikäli kissaa ei ole leikattu, yhdestä kissasta syntyy pian kahdenkymmenen kissan populaatio, mikä aiheuttaa paljon turhaa kärsimystä ja eläinsuojeluyhdistyksille runsaasti lisätyötä.

Ulkoiluhäkin rakentamisen aloitin piirtämällä tarkat suunnitelmat. Mieheni mukaan työajaksi riittäisi viikonloppu. Siitä olin hieman skeptinen, kun jo piirrosten tekemiseen oli mennyt kaksi viikkoa.

Suunnitelmista laskimme puutavaran tarpeen ja suuntasimme kaupoille. Yllättäen halvaksi oletettu projektimme paisui yli tonnin kauppareissuksi. Sentään perustusmateriaalit saimme naapurilta vaihtokaupalla.

Ensimmäisen rakennusviikonlopun jälkeen oli selvää, ettei huolellisesti piirtämilläni suunnitelmilla tehnyt mitään.

Lisäksi aikataulumme petti hienoisesti, kun ensimmäisen viikonlopun jälkeen pihassa ei seissytkään valmista häkkiä, vaan ainoastaan puolikas kuoppa perustuksia varten.

Kaiken kaikkiaan projektimme kesti kaksi kuukautta ja sisälsi yllättävän vähän työtapaturmia ja paljon kummallisia ratkaisuja.

Nyt kissat ovat nauttineet kuukauden verran ulkoiluhäkistään. Kuten uskoa saattaa, he eivät arvosta lainkaan tekemiämme kiipeilytasoja vaan syövät maassa ruohoa ja kiipeävät kattoon verkkoa pitkin. Kissat.

Tästäkin jäi jotain käteen, sillä nykyään osaan käyttää poraa ja sirkkeliä sekä laskea kymmeneen ennen raivokohtausta. Voisikin sanoa, että olen läpäissyt omakotitaloasujan lyhyen oppimäärän.

Lue lisää

Historialliset kissat eivät olleet pelkkiä hyötyeläimiä edes maaseudulla – "Kissa on se eläin, jonka ihminen on päästänyt kaikkein lähimmäs itseään"

Putoaako kissa aina jaloilleen? — Pienikin pudotus voi olla kissalle vaarallinen

Unelmien puumaja syntyi kierrätysmateriaaleista – nyt majan katolla aterioivat oravat ja seinien suojissa nukkuu koko kaveriporukka

Kaupungit ratkaisevat rakentamistoiminnan hiilijäljen