Nykynuorten voi olla vaikea uskoa kristinuskon kertomuksia – sillä he ovat oppineet, että kaikkea syötettyä tietoa täytyy kritisoida - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Nykynuorten voi olla vaikea uskoa kristinuskon kertomuksia – sillä he ovat oppineet, että kaikkea syötettyä tietoa täytyy kritisoida

Sen sijaan, että käyttäisin itsestäni termiä ”uskovainen”, olenkin siirtynyt olemaan ”toivovainen”. Näin kirjoittaa Salla Autere kolumnissaan.

Seurakunnassani saimme juuri kaikki tämän kesän rippikoulut päätökseen. Nuorten kanssa yhteistä matkaa on tehty viime syksystä asti. Rippikouluun kuuluu tänäkin päivänä – ihan niin kuin sata viime vuotta – oppitunteja, Raamatun lukemista, ulkoläksyjen opettelua, uskossa olemisen eri tapoja ja eettisten kysymysten ja arvojen pohdintaa.

Lähes vuoden kestävän yhteisen matkan aikana nuoret tulevat tutuiksi. Viimeisinä päivinä heidän kanssaan keskustellaan jo hyvinkin syvällisiä asioita, ja he kysyvät haastavia ja vaikeita kysymyksiä meiltä ohjaajilta.

Tänä kesänä minua haastettiin moneen otteeseen väitteillä, ettei ole fiksua uskoa johonkin, jota ei voida todistaa. Nuoret nimittäin ovat hyvin valveutuneita siitä, että nykypäivänä täytyy kritisoida meille syötettyä tietoa.

Kaikki, mitä lukee internetistä tai kuulee kavereilta, ei ole totta. Sen nuoret ovat oppineet. Onneksi. Mutta arvatenkin se aiheuttaa rippikouluissa pienoisen ongelman: eihän meillä ole antaa heille faktoja pöytään tai todistusaineistoa Jeesuksen parannustaidoista tai ylösnousemuksesta. Onkin ymmärrettävää, että kristinuskon kertomuksia voi olla vaikea uskoa, sillä ne ovat käsityskykymme yläpuolella olevia poikkeuksellisia tapahtumia.

Jouduinkin myöntämään nuorille, että vaikka minä haluan uskoa Jumalan olemassaolon ja Raamatun kertomukset, en voi niitä mitenkään todistaa. Ja toisinaan papillakin usko voi olla koetuksella.

Mutta toivo ei koskaan.

Sen sijaan, että käyttäisin itsestäni termiä ”uskovainen”, olenkin siirtynyt olemaan ”toivovainen”. Sillä toivo siitä, että rakastava ja armollinen Jumala huolehtii minusta, ei ole ikinä koetuksella. Jatkuvasti minussa elää toivo paremmasta. Toivo, että elämä ei lopu tähän maanpäälliseen vaellukseen. Toivo jälleennäkemisestä poisnukkuneiden kanssa.

Toivo on elämää ylläpitävä ja eteenpäin vievä voima.

Jos jotain pystyisin näille rippikoululaisille antamaan evääksi elämään, niin haluaisin sen olevan toivoa. Ei tietoa. Ei Raamatun ulkoa osaamista. Vaan se, että heissä eläisi aina toivo.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja
kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko
.

Lue lisää

Kanamaista elämää – peräkanaa kulkemisesta yhteen rintamaan muutamassa viikossa

Positiivisiin ajatuksiin kannattaa keskittyä, kunhan muistaa, että elämän kuuluu myös tuntua

Liioiteltu itsevarmuus on välttämätön selviytymiskeino luonnollisen valinnan kovassa koulussa

Ei ole pakko ymmärtää – olennaisempaa on jonkinmoinen alttius vaikuttua ja jonkinlainen pyhän taju