Kotona on aina parempi - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Kotona on aina parempi

Kun koronavirus yltyi pandemiaksi ja alkoi levitä kulovalkean tavoin yli Euroopan, olin vielä Yhdysvalloissa opiskelijavaihdossa. Yleinen ilmapiiri muuttui parissa viikossa huolettomasta ja vähättelevästä pelokkaaksi maailmanlopun odottamiseksi.

Lopulta olennaiseksi tuli kysymys siitä, jäädäkö odottamaan tilanteen kehittymistä paikan päälle, vai palatako kotiin. Päätös ei ollut niin helppo kuin luulisi, ja se oli kaukana loogisesta.

Maaliskuun alussa juuri kellään ei ollut tietoa, miten eri valtiot viruksen kanssa toimisivat. Vielä vähemmän varmuutta oli siitä, kuka lopulta olisi toimissaan oikeassa. Varsin pian selvisi kuitenkin se, että kaikki pitävät kriisin keskellä omistaan huolen – ainakin parhaansa mukaan.

Viimeinen kokonainen Yhdysvalloissa viettämäni viikko oli spring break, eli kevätlomaviikko. Lomalle lähdettiin vielä kevyissä merkeissä, ja esimerkiksi Floridan rannoilta tulleet viestit opiskelukavereilta todistivat varsin huolettomasta juhlinnasta tupaten täydellä rannalla.

Itse lähdin kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa automatkalle pitkin etelävaltoja. Kun presidentti Donald Trump kielsi maahantulon Euroopasta keskiviikkoiltana 11.3., olimme parhaillaan Nashvillessä.

Seuraavana päivänä yliopisto ilmoitti, ettei kevään aikana enää järjestetä lähiopetusta. Se avasi mahdollisuuden pohtia kotiin palaamista menettämättä opintopisteitä. Ajatukset tästä olivat ristiriitaisia.

Singaporelaisten kavereiden perheet olivat jo kokeneet ensimmäisen aallon eristyksineen, mutta eivät pitäneet tautia vaarallisena nuorille ja kehottivat jäämään. Espanjalaisen vanhemmat tahtoivat lapsensa kotiin, vaikka Iberian niemimaa oli tautitilanteeltaan koko maailman synkin paikka.

Samaan aikaan myös vaihtoyliopisto ja Yhdysvaltojen viranomaiset lähestyivät vaihto-opiskelijoita yhä aktiivisemmin. Majoitus yliopistolla taattiin niille opiskelijoille, jotka eivät halunneet palata kotimaahan. Myös viisumiasioiden vakuutettiin järjestyvän, jos tilanne venyy niin, ettei kotiin pääsisi vielä suunniteltuun aikaan.

Amerikkaan jääminen kuulostaa nyt absurdilta vaihtoehdolta. Tautitapauksia maassa on ollut yli kolme ja puoli miljoonaa, ja kuolleitakin jo lähes 140 000. Syitä tähän on monia, mutta tuskin kukaan voi rehellisesti sanoa että olisi etukäteen osannut arvioida, miten tauti maailmassa leviää.

Vielä maaliskuussa presidentti Sauli Niinistö esimerkiksi ennusti, ettei Suomi tule pääsemään viruksesta muita vähemmällä.

Tilanteen kiristyessä ihmisten liikehdintä kohdistui kuitenkin yhä selvemmin samaan suuntaan: kotiin.

Viimeiset Atlantin ylittävät lennot olivat ääriään myöten täynnä Eurooppaan palaavia eläkeläisiä, vaihto-opiskelijoita ja työmatkalaisia, vaikka kellään ei ollut todellista syytä uskoa kotimaan selviävän taudista vähemmällä kuin muut.

Lentojen sattuessa kohdalleen he olisivat voineet vilkuttaa amerikkalaisille vastineilleen, jotka niin ikään säntäsivät kotimaahan, kun se oli vielä mahdollista.

Epävarmoina aikoina yhtä mieltä oltiin vain siitä, että kotona on aina parempi.

Lue lisää

Kotoisin jostakin päin Itä-Suomea

Kevyttä kesälukemista

Kuoppaisia maanteitä ja veronkorotuksia

Positiivisiin ajatuksiin kannattaa keskittyä, kunhan muistaa, että elämän kuuluu myös tuntua