Perin juurin monen polven turkulainen - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Perin juurin monen polven turkulainen

Olen tunnistanut mestarin kaakeliuuneja ja kädenjäljen toisinaan Turun vanhojen kiinteistöjen asuntoilmoitusten kuvissa, kertoo Kimmo Lundén Juurilla-kolumnissaan.

Olisi ollut jännittävää päästä seuraamaan isoäitini isän, muurarimestari Hemming Helinin, työtä eri työmailla. Alallaan arvostettu uunimestari teki uuneja tilauksesta, muurasi hormeja ja takkoja Turussa ja Varsinais-Suomessa.

Vuonna 1870 syntynyt Helin muurasi uuneja yli 60 vuoden ajan Turussa ja Varsinais-Suomessa. Täytettyään 80 vuotta, mestari päätti kirjoituttaa seuraavilla uuneja ja takkoja tilanneilla asiakkaillaan, työnantajillaan, kertomukset työmaista ja työn jäljestä.

Isoisoisä kirjoitutti sivun toisensa jälkeen. Suomeksi, ruotsiksi, selkeällä kielellä ja luettavilla käsialoilla, jollaisia ei kouluopetuksessa ole enää painotettu ainakaan puoleen vuosisataan.

Olen syntynyt Turussa, Heidekenillä. Turkulaisuustesteissä Heidekenin vuosikymmeniä sitten lakkautetussa synnytyssairaalassa syntymistä pidetään yhä aidon turkulaisuuden takeena.

Hemming Helinin kaakeliuunit lämpiävät minulle tutuissa osoitteissa todennäköisesti edelleen. Olen tunnistanut mestarin kaakeliuuneja ja kädenjäljen toisinaan Turun vanhojen kiinteistöjen asuntoilmoitusten kuvissa.

Esi-isät jaksoivat työelämässä pitkään. Helinin elämästä ja työtavoista kertoo hänen viimeisinä työvuosinaan aloittama työpäiväkirja. Se on myös kuvaus 1950-luvun Suomesta.

Aikalaiskertomusten perusteella mitä ilmeisimmin Hemming Helin viihtyi töissään. Hän oli arvostettu ammattilainen nykymitassa ylimittaisen työuransa loppuun saakka.

Tilaajat kehuivat miehen uunien ja muuraus­tekniikan lisäksi Helinin lauluääntä, korkeaan ikään nähden hämmästyttävää ketteryyttä ja hersyvää huumorintajua.

Myös kädenjälki on varmaa. Piirrokset uuneista ovat kauniita ja yksityis­kohtaisia, varmalla kädellä tehtyjä. Kirjan viimeiset aukeamat mestarin työmaista on kirjoitettu, kun hän oli täyttänyt jo 83 vuotta.

Äitini Terttu kirjoitti niin ikään päiväkirjaa ja piti valokuvat järjestyksessä. Peruskoulunopettajana hän kasvatti ja opetti useita ikäpolvia elämään. Minutkin.

Sekä isäni Veijo että isoisäni Ragnar olivat kultaseppiä. Kultaseppämestari Rankku-pappa oli myös taiteilija. Hänen taulunsa ja käsin työstetyt metalliesineet kestävät yhä aikaa ja käyttöä.

Mielelläni teen käsilläni itsekin, sekä kynällä että pensselillä. Luova käsityöläisyys näyttää kulkeneen suvussa.

Mielelläni olisin perinyt isoisoisän ketteryydenkin vanhemmalla iällä. Miksen sitä lauluääntäkin.

Sukuni on kummaltakin puolelta Turusta ja Varsinais-Suomesta. Isoisoäitini oli syntynyt Nauvossa. Mummu puhui kanssani vain ruotsia sen jälkeen, kun kuuli minun aloittaneen ruotsin kielen kurssit oppikoulussa.

Ajan riento on vain nopeutunut. Isoäitini Irja-mummin muistan joskus 1970-luvun alkupuolella sanoneen minulle, että tuskin yksikään aiempi sukupolvi on päässyt todistamaan vastaavaa teknistä kehitystä kuin he: oli tullut radio, televisio ja puhelin.

Silloin muuten Turussa kulkivat vielä raitiovaunutkin – sähköllä.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

MT:n toimittajat kertovat kesämaanantaisin juuristaan.

Mielelläni olisin perinyt isoisoisän ketteryydenkin vanhemmalla iällä.

Lue lisää

Kotoisin jostakin päin Itä-Suomea

Tallink Silja keskeyttää risteilyjen myynnin Tukholmassa

Lahesta vaan ei henkisesti Hämeestä

Juuret saan aina, kun voin asua vanhassa hirsitalossa