Liioiteltu itsevarmuus on välttämätön selviytymiskeino luonnollisen valinnan kovassa koulussa - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Liioiteltu itsevarmuus on välttämätön selviytymiskeino luonnollisen valinnan kovassa koulussa

Pystyvyyden tunteella on tärkeä motivoiva tehtävä kaikessa oppimisessa, kirjoittaa Miika Hynninen Hengähdyspaikka-kolumnissaan.

Parikymmentä vuotta sitten erään piirisarjapelin erotuomari yritti epätoivoisesti pysyä pelitapahtumien tasalla. Väärin tuomitun tilanteen kiihkeissä jälkitunnelmissa ikääntynyt tuomari pyyhki huurua laseistaan ja totesi: ”Kyl mä pystyn vielä dumaamaan”. Kuolemattoman kaksikymppisen korvissa tuo spontaani lausahdus kuulosti siltä, että nyt olisi papan parempi jo vaihtaa harrastusta.

Masentuneilla ihmisillä on kaikkein realistisin kuva kyvykkyydestään. ”Normaalilla”, niin sanotulla terveellä ihmisellä kuva on liioiteltu. Tutkijat ovat päätelleet, että liioiteltu itsevarmuus on välttämätön selviytymiskeino luonnollisen valinnan kovassa koulussa.

Pystyvyyden tunne viittaa yksilön käsitykseen siitä, että hän voi vaikuttaa elämänsä merkityksellisiin tapahtumiin. Pystyvyyden tunteella on tärkeä motivoiva tehtävä kaikessa oppimisessa. Masentuneella ihmisellä on alhaisempi pystyvyyden tunne kuin muilla.

Pystyvyyskäsityksemme rakentuvat eri reittejä. Aiemmat kokemukset, onnistumiset ja epäonnistumiset, vahvistavat tai heikentävät niitä. Uuden toiminnan alkuvaihe on kriittinen – jos onnistumiset ovat luoneet vahvan pystyvyyden tunteen, myöhemmät epäonnistumiset eivät sitä helposti horjuta.

Myös vertaistemme suoritukset, eli niin sanotut sijaiskokemukset, vaikuttavat pystyvyyden kokemukseen: "Kyllä minä pärjään, jos kerran naapurin Perakin pärjää”.

Arvostamiemme ihmisten kannustava viestintä saa meidät uskomaan mahdollisuuksiimme. Myös omat fyysiset reaktiot ja tunnereaktiot välittävät tietoa pystyvyydestä. Kun selviämme haastavasta tilanteesta rauhallisena, päättelemme olevamme pystyviä. Hermostuneisuus taas viittaa heikkoon pystyvyyden tunteeseen.

Parinkymmenen vuoden takainen tuomarin parahdus palasi mieleeni muutama vuosi sitten erään piirisarjapelin puoliajalla. Koetin nivuset kivusta kuumana vakuutella itselleni, että pysyn vielä näiden parikymppisten perässä. Havahtumisen seurauksena ilmoitin valmentajalle jääväni loppukaudeksi telakalle ja siirryin seuraavana keväänä suosiolla ikämiessarjaan.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja
kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Uuden toiminnan alkuvaihe on kriittinen – jos onnistumiset ovat luoneet vahvan pystyvyyden tunteen, myöhemmät epäonnistumiset eivät sitä helposti horjuta.

Lue lisää

Positiivisiin ajatuksiin kannattaa keskittyä, kunhan muistaa, että elämän kuuluu myös tuntua

Ei ole pakko ymmärtää – olennaisempaa on jonkinmoinen alttius vaikuttua ja jonkinlainen pyhän taju

Nykynuorten voi olla vaikea uskoa kristinuskon kertomuksia – sillä he ovat oppineet, että kaikkea syötettyä tietoa täytyy kritisoida

Olet onnistunut edes jossain, kun onnistut epäonnistumaan