Pitkä ja suloinen kiitollisuuden kesä - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Pitkä ja suloinen kiitollisuuden kesä

Ulkopöydälle jääneen läppärin näppäimet ovat kuumentuneet auringossa. Tomaatinkukissa suristelee kimalainen, ja tuulikello kilahtaa.

Kesässä siirrytään vasta marja-aikaan. Tuntuu, että se on jatkunut jo kolme kertaa pidempään kuin tavallinen kesä.

Olen istunut terassilla töissä jo maaliskuussa ja odottanut kevään vihertymistä sydän syrjällään.

Pandemian edetessä huoli läheisten terveydestä ja elämästä kasvoi, mutta onneksi samaan aikaan versoi luonto. Sinne pääsi karkuun koronaspekulointia. Sinivuokot kertoivat huomattavasti johdonmukaisempaa tarinaa kuin some-kirjoittelijat.

Omasta pihasta ja naapurin lapsista sai etäkoulun ja -päiväkodin aikaan olla monta kertaa kiitollinen, samoin lähimetsistä ja takapihan kasvimaasta.

Kun kevät eteni, alkoi vaikuttaa siltä, että me suomalaiset saamme olla kiitollisia myös toisistamme. Taudin leviäminen hidastui ja toivo heräsi. Ehkä edessä olisikin loma, jota ei ole pakko viettää kotona.

Matkustin kesäkuun alkupuolella Sotkamoon etätöihin. Rantasaunaa lämmittäessä ja kiviä pellolta kerätessä työhuolet tippuivat. Kesäloman alkaessa tuntui, että olin ollut vapaalla jo pitkään.

Lomakohteet löytyivät Ärjän saaresta ja Paltaniemen rannalta Kajaanista, Sonkajärven Jyrkästä ja Sotkamon Vuokatista.

Hellettä piisasi, ja paarmoja. Niistä en ollut kiitollinen mutta ihmeissäni kyllä. Miten niin pieni eläin jaksaa seurata pyöräilijää kilometri toisensa jälkeen?

Kotimaan matkailua on värittänyt lämmin yhteishenki. Kohteet ovat ylittäneet odotukset.

Suomessa luonto on aina lähellä, Helsingissäkin. Suomenlinnan vieressä sijaitsevassa Vallisaaressa bongasimme rantakäärmeen ja harmaahaikaran sekä ihailimme lammen rapuja.

Espoossa vierailimme Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinna Tarvaspäässä. Vaikutuin taas taiteilijan kyvystä imeä luonnosta innostusta, voimaa ja kauneutta.

Anoppilassani Skotlannissa koronaeristys jatkuu. Paluuta normaalin on aloiteltu vasta varovasti ja suomalaisten kesänvietto näyttää kaukaiselta haaveelta.

"Näyttää siltä, että elätte paratiisissa", anoppi kommentoi lomakuviamme. Uinti luonnonvesissä ja retket lähimetsiin poimimaan mustikoita ja vadelmia ovat Britanniassa monille utopiaa myös normaalikesänä.

Maanomistajuus on keskittynyt harvoille ja palvelee vain harvojen etuja. Brexitin vuoksi tehtävien päätösten epäillään tuhoavan saarten haavoittuvaista luontoa entisestään.

Kun kevään on kelannut pandemian pahimpia skenaarioita huomaa, mitä kaikkea voi menettää. Läheisten, kodin ja toimeentulon lisäksi olen alkanut arvostamaan ympäristöä entistäkin enemmän.

Ilmastonmuutos on koronaa paljon suurempi ja tuhoisampi haaste. Toivottavasti pystymme keskittymään olennaiseen myös tulevina kesinä.

Kevätaamuina herätessäni ajattelin aina koronaa.

Kun nyt herään aamulla, ajattelen lakkoja. Paras sesonki olisi käsillä Sotkamossa, mutta lähitöissä oleva puoliso ei halua enää jäädä viikkotolkulla kesäleskeksi Helsinkiin.

Ennätyssadon hehkutus harmittaa, mutta nykyhetken päällimmäinen tunne on huojennus. Pienet huolet ovat suurinta luksusta.

Lue lisää

Koronaviruksen kokonaan pysäyttävää "hopealuotia" ei ehkä koskaan löydy, varoittaa terveysjärjestö WHO

Maailmalla on varmistettu jo yli 18 miljoonaa koronavirustartuntaa

Yle: THL on suosittamassa kasvomaskien käyttöä julkisissa tiloissa

Päiväkoteihin palaavien lasten tulee olla täysin terveitä – "Lukuvuoden alku on aina jännittävää aikaa ja koronatilanne tuo siihen vielä lisävaatimuksensa"