Lahesta vaan ei henkisesti Hämeestä - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Lahesta vaan ei henkisesti Hämeestä

Harvan lahtelaisen sukujuuretkaan ovat Lahdessa, pohdiskelee Heli Virtanen Juurilla-kolumnissaan.

Se, että kertoo olevansa kotoisin Lahdesta, on kai vähän sama kuin kertoisi tulevansa Kouvolasta tai Vantaalta. Vain Kalevauvan tekemä tunnusbiisi puuttuu.

Tunnusbiisi kaupungille tarvittaisiin ehdottomasti, mutta ilman sitäkin Lahti on mahtava paikka (kuten varmasti ne kaksi muutakin). Voisihan Lahti kyllä hoitaa raha-asiansa paremmin. Julkisessa terveydenhuollossa tai joukkoliikenteessä ei ole kehumista, mutta tappiollisillekin urheilutapahtumille riittää kummasti rahaa.

Silti jos perhe ei sitoisi minua Helsinkiin, olisin ehdottomasti valmis paluumuuttoon. Ainakin jos työtä olisi tarjolla, ja sitähän ei ole. Jos olisi, työmatka lyhentyisi pinnistelemättä puolesta tunnista kymmeneen minuuttiin. Talon ja kotipihan koot voisi kaksinkertaistaa, vieläpä puolta pienemmällä rahamäärällä kuin mitä olemme niistä Helsingissä maksaneet.

Tasaisilla paikoilla asuminen tekee lahtelaiselle pahaa. Heti, kun kodin ikkunasta näkyy edes etäisesti Salpausselkää muistuttava mäntyjen peittämä mäki, olo muuttuu levolliseksi.

Kotiseuturakkauden puuskissani liityin Hämäläis-Osakuntaan heti, kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa. Nopeasti se osoittautui helsinkiläisten kansoittamaksi paikaksi. Kehtasivatpa sielläkin hekotella ”Lahesta” kotoisin olemiselle. Otin stipendit vastaan, mutta muuten pysyin moisesta paikasta loitolla.

Vähitellen olen tullut siihen tulokseen, että lahtelaiset eivät ole hämäläisiä. Ei Lahdessa olla hitaita.

Harvan lahtelaisen sukujuuretkaan ovat Lahdessa – eihän koko kaupunkia ollut olemassa ennen vuotta 1905. Sitä ennen se oli osa Hollolaa, joka kyllä taitaa olla henkisesti Hämettä. Sotavuosien ympärillä Lahden väkiluku kaksinkertaistui. Silloin varsinkin viipurilaisia asutettiin kaupunkiin.

Lahden naapurikaupunki Orimattila taas – sieltä isäni puoleinen suku on kotoisin – oli Uudenmaan lääniä vuoteen 1997 asti. Vuonna 2011 Orimattilasta tehtiin jostain käsittämättömästä syystä osa Päijät-Hämeen maakuntaa, luultavasti siksi, että lähin iso kaupunki Lahti kuuluu siihen.

Pappani lapsuudenkodissa Orimattilassa valmistettiin usein ruokaa silakoista. Kun pappa sotien jälkeen muutti Lahteen, silakoiden sijaan torilta löytyi muikkua. Silakka- ja muikkuraja kulkee siis maakuntien rajalla.

Jos identiteetti on pakko sitoa johonkin maakuntaan, silakkaruokaperinteen perusteella taidan sittenkin olla uusmaalainen. Siitä huolimatta, että Helsingissä tuoreita silakoita ei kaupoista meinaa saada.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

Silakka- ja muikkuraja kulkee siis maakuntien rajalla.

Lue lisää

Kotoisin jostakin päin Itä-Suomea

Perin juurin monen polven turkulainen

Lahtelaiselle ravintoloitsijalle syytteet ihmiskaupasta –  12 tunnin työpäiviä ja maksamattomia palkkoja, ei vapaapäiviä

Juuret saan aina, kun voin asua vanhassa hirsitalossa