Ei sitä kehdannut pyytää enempää - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Ei sitä kehdannut pyytää enempää

Päiväkotitaipaleista on nyt selvitty kera ihanien muistojen.

Nyt on kiitosten aika. On aika kiittää yksityisen päiväkodin varhaiskasvattajia, joiden hellässä, innostavassa ja kannustavassa huomassa kuusivuotiaat kaksostyttömme ovat viimeiset kolme ja puoli vuotta viettäneet.

Kunhan lapsien perustarpeet tulevat tyydytetyiksi ja he viihtyvät, enempää tässä ei oikein osaa pyytää. Näin muistan ajatelleeni, kun esikoinen aloitti päiväkodin. Samat olivat ajatukset pienempien kohdalla.

Ei sitä osannut tai kehdannut pyytää enempää. Kaikille mediassa esillä olevaa tuttua tarinaa ovat varhaiskasvattajien kehno palkkataso suhteessa työtehtäviin, kuntien halu nipistää varhaiskasvatuspalveluiden laadusta ja sisäilmaongelmaiset tilat.

Yhtä tuttuja ovat kommentit, joiden mukaan lapsilähtöisyys, turvalliset aikuiset ja suunnitelmallinen sekä tavoitteellinen toiminta ovat korulauseita, joita ei käytännössä koskaan pystytä varhaiskasvatuksessa toteuttamaan.

Meillä on onneksi eletty kolme ja puoli vuotta rinnakkaistodellisuudessa, sillä lastemme päiväkodissa korulauseetkin heräsivät eloon.

Alun perin haimme lapsille paikkoja lähimmästä kunnallisesta päiväkodista. Tilaa ei ollut, mutta saimme tiedon, että naapurikunnan puolelle valmistuisi uusi päiväkoti, joka avaisi ovensa tammikuussa.

Henkilökunta hehkui intoa tammikuussa vuonna 2017, kun he toivottivat lapset tervetulleiksi upouuteen taloon uutuuttaan kiiltelevien välineiden ja huonekalujen keskelle.

Lähes sama henkilökunta vain pienin muutoksin toivotti lapsille onnea eskaritaipaleelle kesäkuun lopussa. Ja edelleen he hehkuivat intoa, lämpöä ja kiireettömyyden tuntua.

Tiedän, että Pohjois-Karjala on kiitollinen maakunta löytää pysyvää ja osaavaa varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. Tiedän, että yksityisen päiväkodin arjessa kuntien kurjuus ja kulukuurit eivät suoraan tunnu tai näy.

Tiedän myös, että yksityisyys ei ole autuaaksi tekevä asia, varmasti on hyviä kunnallisia yksiköitä.

Mutta tiedättekö mitä: Minä vain ummistan silmäni ja huokaisen tyytyväisenä syvään. Meidän lapset olivat valtavan onnekkaita, ja päiväkotitaipaleista on nyt selvitty kera ihanien muistojen.

Toki lapset ovat edelleen varhaiskasvatuksen piirissä kunnallisessa esikoulussa. Esikoulun jatkaminen siinä jo tutussa yksityisessä olisi ollut mahdollista ja ihana vaihtoehto, mutta tytöillä oli intoa hypätä siivilleen ja päästä tulevan koulun yhteydessä olevaan esikouluun. Sinne, missä isosiskokin käy jo koulua. Ja taas he pääsevät uusiin tiloihin, sillä koulurakennus valmistui vuonna 2019.

Olen monesti miettinyt, mikä sai henkilökunnan hehkumaan intoa, lämpöä ja kiireettömyyden tuntua.

Uudet ja toimivat tilat ovat vain kuoret, ne eivät yksin riitä. Siitä on varmasti paljon apua, että ryhmäkoot eivät ole tapissa ja että läsnä olevien lapsien määrä suhteessa kasvattajien määrään on edes kohtuullinen.

Mutta silti näin maallikkona rohkenen arvioida, että ihminen heittäytyy tekemään varhaiskasvatustyötä lapsilähtöisesti, innostuneesti ja ilolla, kun hänellä on samanhenkinen porukka ympärillään. Kirsikkana kakussa pitää löytyä työnantaja, joka kannustaa ja mahdollistaa laadukkaan varhaiskasvatustyön ja huolehtii henkilökunnan jaksamisesta.

Lue lisää

Päiväkoteihin palaavien lasten tulee olla täysin terveitä – "Lukuvuoden alku on aina jännittävää aikaa ja koronatilanne tuo siihen vielä lisävaatimuksensa"

Uusia koronatartuntoja yhdeksän – päiväkodissa 15 henkilöä karanteeniin

Päiväkotiketju Touhulan 43 suljetusta päiväkodista noin puolet jatkaa toimintaansa

Koronan vuoksi suljettu päiväkoti avataan ensi viikolla Rovaniemellä