Kotoisin jostakin päin Itä-Suomea - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Kotoisin jostakin päin Itä-Suomea

"kesämökki Kivijärven rannalla pitää juuret tiukasti Karjalassa", kirjoittaa toimittaja Riitta Mustonen.

Mansardikattoinen talo kylätien varrella, kaunis pihapiiri, pellot laskeutuvat järvelle.

Se voisi olla toinen mummolani, ja onkin, mutta olen käynyt siellä vain kolmesti. Ensimmäinen kerta oli 1980-luvulla, salaa, sillä sinne ei ollut luvallista mennä. Talossa asui isäni ikäinen nainen, joka tarjosi meille lypsylämmintä maitoa.

Toisella kertaa 1990-luvulla kävimme vain pihalla, mutta kolmannella kerralla pari vuotta sitten taloa nyt asuttava nuorempi nainen esitteli meille koko huushollin. Kamarin kaunis kaakeliuuni oli reunasta romahtanut. Yläkerran iso huone oli kauttaaltaan tapetoitu viininpunaisin tapetein ja ikkunoista näkyi umpeen kasvanut puutarha.

Mietin, ovatkohan ruusupensas ja omenapuut mummoni istuttamia.

Isäni oli 14-vuotias, kun hän joutui toisen kerran jättämään kotinsa Muolaassa, Karjalan Kannaksella. Evakkoreissu vei Sääksmäelle. Välirauhan aikana isänisä kuoli ja hänet on haudattu Muolaan kirkkomaahan. Sielläkin kävimme viime reissullamme ihmettelemässä rikottuja hautakiviä, joista saattoi lukea suomalaisia nimiä.

Sääksmäen mummolassa käytiin kesäisin heinätöissä ja tavattiin sukulaisia. Sitten pellot pantiin pakettiin ja setäni lähti tehtaalle töihin. Ihmetteli, miten helpolla leipä voi tulla.

Syntymäpaikakseni on merkitty Sääksmäki, sillä isä oli siellä kirjoilla, kun synnyin. Vanhemmillani ei ollut yhteistä kotia, sillä äiti työskenteli Yhtyneitten Paperitehtaitten konttorissa ja sai poikkeusluvalla olla töissä, vaikka meni naimisiin. Tehtaan patruuna Juuso Waldén ei pitänyt rouvia töissä.

Synnytyksen lähestyessä äiti palasi kotitilalleen Elimäelle Kymenlaaksoon ja synnytti minut Kuusankosken sairaalassa. Perheemme ensimmäinen koti oli Loimaalla, ja olin kaksivuotias, kun muutimme isän työn perässä Luumäelle. Etelä-Karjala tuntui vanhemmistani hyvältä suunnalta, olihan se lähellä itärajaa.

Jos joku kysyy, mistä olet kotoisin, vastaan, että Itä-Suomesta – äiti Elimäeltä ja isä Muolaasta, mutta olen kasvanut Luumäellä.

Lapsuudenkotia Luumäellä ei enää ole, sillä isä on kuollut ja äiti elää vanhainkodissa nykyisellä kotipaikkakunnallani Porvoossa. Mutta kesämökki Kivijärven rannalla pitää juuret tiukasti Karjalassa.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

MT:n toimittajat kertovat kesämaanantaisin juuristaan.

Mietin, ovatkohan ruusupensas ja omenapuut mummoni istuttamia.

Lue lisää

Evakkojen sulkeminen suomenruotsalaisilta alueilta on harhakäsitys, joka elää edelleen: "Sodan jälkeen kielikysymyksestä tuli kanava ärtymyksen purkamiselle"

Kysymykseen syntymäpaikastani vastaan leikilläni, että se on "likainen salaisuus"

"Moni haastateltavani sanoi, ettei ole mistään kotoisin" – juurettomuuden tunne on periytynyt evakkojen lapsilta jopa lapsenlapsille

Kaikkialla tuntuu kuin olisi kotona