Kolumni

Kanamaista elämää – peräkanaa kulkemisesta yhteen rintamaan muutamassa viikossa

"Jos kaikki oikeudenmukaisesti saavat riittävät ja kunnolliset olosuhteet elämälleen, ei tarvitse ryöstää eikä muutenkaan käyttäytyä toisia kohtaan nokkavasti", kirjoittaa Minna Kettunen Hengähdyspaikka-kolumnissa.

Kesäkanojen pitäminen on tuottanut paitsi runsaasti kananmunia, myös monenlaisia puheen ja pohtimisen aiheita. Ensimmäisen kesän opetus oli kattoverkon välttämättömyys. Kanahaukka yllätettiin itse teosta, mutta liian myöhään. Se kesä päättyi yhden kanan hautajaisiin (virtenä Suojaavat siipes) sekä kanoja hoitaneen pikkupojan myrtyneeseen mieleen.

Tämän kesän kotkottajat käytiin hakemassa toimintansa lopettavasta kanalasta, isosta laumasta. Kolmen yksilön muutto väljiin ja rauhallisiin olosuhteisiin oli ilmeinen kulttuurishokki. Liki siivestä pitäen ne piti opettaa kulkemaan katettuun ulkotarhaan.

Ilo ainakin opettajalla oli suuri, kun ne sitten omaa siltaansa pitkin tepastelivat – peräkanaa.

Ensimmäisinä viikkoina tulokkailla oli selvä nokkimisjärjestys. Yksi oli itsekäs matroona, joka ei olisi antanut ruokaa muille. Armottomasti se saattoi nokkia muita ajaakseen ne pois apajalta. Kavereiden sulkia vailla olleet alueet selkien alueella säälittivät.

Kun kesää kului, tunnelma rauhoittui. Väkivalta laantui. Ehkäpä pappilan rauhallinen tunnelma ja väljä asunto vaikuttivat tyynnyttävästi. Ehkä pomokana oppi, että ruokaa riitti kaikille – siitä ei tarvinnut taistella. Uudet sulat kasvoivat nokittuihin selkämyksiin.

Eikö näin ole myös ihmiselämässä? Jos kaikki oikeudenmukaisesti saavat riittävät ja kunnolliset olosuhteet elämälleen, ei tarvitse ryöstää eikä muutenkaan käyttäytyä toisia kohtaan nokkavasti.

Kun entinen kananhoitajapoika palasi isoisen tehtävistään rippileiriltä, hän kertoi leiriläisten ryhmäytyneen hyvin.

Sama tapahtui myös kanoille. Kun häkkiin tunkeutui nuori harakka, ne muodostivat yksituumaisen ryhmän. Häkin asukkaat lähestyivät keikkupyrstöä uhkaavana rintamana, kuin yhtenä kanana. Niillä oli yhteinen vihollinen.

Näinhän on myös ihmiselämässä. Lähtökohtaisesti hieman eripuraisetkin alkavat toimia yhdessä, kun jotain pitää yhdessä vastustaa.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Ilo ainakin opettajalla oli suuri, kun ne sitten omaa siltaansa pitkin tepastelivat – peräkanaa.

Lue lisää

Tapaturma antoi perspektiiviä – kiireisessäkin yhteiskunnassa täytyy olla tilaa ja aikaa kyynärsauvoilla konkkaaville

Jeesus on usein kuvassa äitinsä ja mummunsa kanssa – mutta olihan hänellä isoisäkin

Euroviisut on kaikenlaisten ihmisten juhla: Ukrainalaisen mummon, kreikkalaisen kaunottaren, israelilaisen transgender-miehen – ja ehdottomasti oululaisen rokkibändin

Video: Tamperelaisen kotikanalan petovarmuus joutui testiin – ilves ilmestyi keskellä päivää etsimään evästä