Kolumni

Ilman ryijyjä kotini olisi alaston

Käsin valmistetut tekstiilit erottuvat tarjonnasta usein kuin majakat akryylimerestä.

Saan kirpputorilla kierrellessäni usein suurinta nautintoa materiaalien hypistelystä. Leikin myös salapoliisileikkiä. Siinä yritän arvata, miksi tavarasta luopunut henkilö on sen alun perin ostanut ja miksi hän on siitä luopunut.

Liian usein vastaukset kysymyksiin ovat ilmiselvät. Esine on ostettu vallitsevan trendin takia ja hylätty maun muuttuessa tai jo aikaisemmin sen surkean materiaalien vuoksi.

Käsin valmistetut tekstiilit erottuvat tarjonnasta usein kuin majakat akryylimerestä.

Tietokirjailija Rinna Saramäki tuntee pitsit ja on kertonut pelastavansa kirpputoreilta käsin tehtyjä pitsejä pilkkahinnalla. Pitsit ovat myös omasta mielestäni kauniita, mutta lapsiperheessä niille on vaikea löytää paikkaa ainakaan pöydiltä.

Myös pitsiverhot tuntuvat vaikeilta. Olisivatko ne sotkuisessa keittiössä vähän kuin hajuvesi lihapullassa?

Pitsien sijaan suosin ryijyjä, raanuja ja täkäniä.

Kerran eksyimme iltajuhlissa puhumaan ryijyistä ja erityisesti perintöryijyistä, joista keskustelukumppanillani oli hyvin kielteinen käsitys. Rumaa perintöryijyä on kuulemma vaikea repiä talon seinältä, vaikka sen asukkaat vaihtuisivatkin.

Ryijyllä ei ole selkeää funktiota. Siksi se on varmaankin vaikeampi vaihtaa kuin esimerkiksi puhki-istuttu tai epämukava sohvakalusto. Lisäksi ryijystä luopumisen voi joutua perustelemaan sen tekijälle itselleen.

Oma ryijysuhteeni on saanut kehittyä ilman ulkoisia paineita. Rakastan niiden värejä ja pehmeyttä sekä niiden ääntä vaimentavaa ominaisuutta.

Taulut ovat minulle myös tärkeitä, mutta esimerkiksi makuuhuone pysyy rauhallisempana ilman kuvataidetta. Siksi sen seinillä roikkuvat raanu ja valtava täkänä.

Valmiiden, uusien ryijyjen hinnat nousevat tuhansiin euroihin, materiaalien hinta satoihin.

Käytettynä ryijyjä, raanuja ja täkäniä voi ostaa hyvin edullisesti. Esimerkiksi Tori.fi:ssä valmiita ryijyjä on paljon tarjolla muutamalla sadalla eurolla. Raanuissa ja täkänissä hinnat voivat jäädä kirpputoreilla jopa alle kympin.

Käytetyn tavaran arvon määräytyminen on hyvin kiinnostavaa, sillä se riippuu täysin kysynnästä. Tekstiilejä ei antiikkimarkkinoilla juurikaan arvosteta.

Myös uusia käsitöitä voi ostaa halvalla. Olen ostanut joulumarkkinoilta villasukat lahjaksi viidellä eurolla. Siitä on tekijälle turha laskea minkäänlaista tuntipalkkaa.

Toisaalta, onko raha arvon ainoa mittari? Käsitöiden hinnat ovat edullisia, koska niiden valmistaminen tuottaa tekijälleen niin paljon iloa. Jos joulumyyjäisiin sukat kutova saa myyntirahoillaan katettua edes harrastuksensa kulut, eikö sekin ole jo jotain?

Ostin kierrätyskeskuksesta Jane Brocketin kirjan The Gentle Art of Domesticity. Siinä hän kuvailee erilaisten kädentaitojen antamia aistillisia nautintoja: värejä, tekstuureja, kutomisen rytmiä ja aikaansaamisen ylpeyttä.

Kokemus siitä, että pystyy muokkaamaan ympäristöään paremmaksi ja kauniimmaksi, on valtavan arvokas. Myös stressi purkaantuu usein parhaiten, kun keskittyy luomaan jotain uutta ja ihanaa.

Lue lisää

Eeppiset huonekalut syntyvät mittatilaustöinä – Puustikin tuotteissa skandinaavinen tyyli yhdistyy fantasiamaailmoihin

Jos yötaivaalta ei osaa katsoa tähtiä tai revontulia ja pimeys pelottaa, kannattaa pysyä katuvalojen lähellä

Lahden kotiseuturakkaudessa yhdistyvät sahat, harjut ja Pelicans

Video: Kuluiko neuleesi läpikuultavaksi? Näin korjaat sen ennen kuin on liian myöhäistä – kirja neuvoo ratkaisut myös moniin muihin kriiseihin