Oli virkistävää palata vuosikymmeniä taaksepäin koronan takia: Ravintoloiden aukiolon aikaistus saisi jäädä pysyväksi - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Oli virkistävää palata vuosikymmeniä taaksepäin koronan takia: Ravintoloiden aukiolon aikaistus saisi jäädä pysyväksi

Korona-aika sai muistelemaan lapsuutta ja nuoruutta.

Täytyy sanoa että aikamoisen pöpön saat liikkeelle kun laitat lepakoita, käärmeitä, torakoita, kilpikonnia, karhuja, kanaa ja satoja ihmisiä samalle kuumalle torille hengailemaan ja ostamaan perheelle murkinaa.

Tämä tappava räkätauti ja siitä seurannut tautinen kevät ja kesä vei meitä monella tapaa takaisin lapsuuteni ajanlaskuun seitsemänkymmentäluvulle.

Kun olin maitotonkan kokoinen, oli kylällä kova uutinen, jos joku kujan varresta oli käynyt Helsingissä. Moisesta teosta kahviteltiin viikkotolkulla ja udeltiin, miltä siellä pääkaupungissa nyt näytti?

Ainoat ”ulkomaalaiset” nähtiin, kun naapuriin tuli Ruotsista sinne työn perässä muuttaneita sukulaisia uuden karheilla Volvoillaan ja niitä käytiin porukalla ihmettelemässä.

Muistan, että pelasin yhden mukavan tytön kanssa peliä, joka on myös sotkettu monesta asiasta. Oli molaa, nappulaa, keppiä, vaneria, puuta ja perunajauhoja – pelasimme siis koronaa.

Ulkomailla, etelänmatkalla ei ollut käynyt kukaan. Niistä toki haaveiltiin. Katso- ja Apu-lehtiä plärättiin ja tuumailtiin, voisiko sitä joskus tuonne Mallorcalle päästä?

Siihen aikaan löysin Taunuksen hansikaslokerosta isäni vanhan viinakortin. Sitä ei enää kuulemma tarvittu.

Elettiin siis aikamoisen ”vapaata” aikaa. Ravintoloihin ei päässyt kuin puku päällä ja hyvällä pärstäkertoimella. Viinaa sai ostaa, jos osti myös baarissa kiertävän leivän. Tanssia ei saanut pitkänäperjantaina eikä joulupäivänä. Elämä oli pientä, rajoitettua ja turvallista.

Marinin Sanna vei meidät mahtikäskyllään kerralla vuosikymmenten taa, ja hyvä niin. On ollut mukavaa palailla takaisin 2020-luvulle ja aloittaa hiljakseen normihapatus.

Tallinnaan tryykäsin heti kun raja aukesi. Paikallisessa piipahdin kun terassit saivat luvan olla auki. Oli todella virkistävää mennä baariin kello 20 ja lähteä pois kello 22. Tuossa ajassa ehti hyvin turista kunnan juorut ja silti aamulla heräsi virkeänä ylös heti pirunkenkimän jälkeen.

Tämän kuun alussa päästiin vihdoin Elonkerjuun kanssa keikalle! Voi sitä iloa ja riemua. Oli mukavaa päästä irti! Tiedän nyt, miltä vasikasta tuntuu, kun portti aukeaa ja vihreä maa ja rajaton taivas aukeaa edessä, ja saa kirmata tuohon maisemaan niin lujaa kun sielu sietää! Ei ole ihme, että välillä aidat rytäjää!

Vaikka en kauheasti lapsuuteni aikaan kaipaakaan, voisi sieltä yhden asian ottaa mukaan, nyt kun sinne kerran keväällä palattiin. Se olisi ravintoloiden aukioloajat ja asiakkaiden niihin meneminen.

Korona-aikaan tultiin ajoissa ja lähdettiin ajoissa.

Toivottavasti ei palata entiseen. En ole koskaan ymmärtänyt, kuinka maakunnissa porukat tulevat paikalliseen baariin vasta puolenyön jälkeen, kotona itsensä täyteen kipanneena. Esiintymiset alkavat 00.30 koska sitä ennen kuppilassa ei ole ketään. Mitä helvetin järkeä?

Jos Rallilla olisi valtaa kuin Sannalla, antaisin heti seuraavanlaisen mahtikäskyn: Soittoruokaloihin mennään kello 22 ja poistutaan kello 2. Mahdollinen esiintyjä aloittaa soiton viikonloppuisin viimeistään kello 23. Viikolla keikat alkavat viimeistään kello 21.

Tästä hyötyisi niin ravintoloitsijat, yleisö ja esiintyjät. On mukavaa käydä katsomassa esiintyjää, kun ei tarvitse valvoa seuraavaan päivään. Baarinpitäjä pääsee pienemmillä kuluilla ja ajalla ja pelimannit ehkä elävät kauemmin...

Kirmataan keikoille ajoissa!

Lue lisää

Fiksut, mutta todella ärsyttävät naakat, tyhmät töyhtöhyypät, ylpeät kuovit ja muut – maanviljelijän siivekäs seurapiiri on laaja

Mitä ihminen todistaa itselleen, kun laittaa onnittelun lemmikistään lehteen?

Koronan jälkeinen elämä tuo lisää työpaikkoja ja yrityksiä tänne, missä on tilaa hengittää!

Kuuntele kolumni Simo Rallin lukemana: Miksi ihminen elää mieluummin sosiaalituilla kaupungissa kuin omillaan maalaiskunnassa?