Kolumni

Kesäloman omavaraisuuden jälkeen hamstraus havahdutti – keväällä venyneitä yrittäjiä ei palkita, vaan pikemminkin piiskataan lisää

Pienyrittäjät taistelevat viimeisillään tietäen, että jos kevään tilanne uusiutuu, pesämunaa ei enää riitä toiminnan jatkamiseen, kirjoittaa Salla Autere Hengähdyspaikka-kolumnissaan.

Kesäloman aikana kerkesin jo hetkeksi unohtamaan koronan. Kun vietti aikaa perheen kesken Rautalammin mökillä Pohjois-Savossa, jossa perunat löytyy omasta maasta ja järvestä saa aina kalaa, ei kaupassakaan tullut ravattua turhan usein. Ei tarvinnut hamstrata suojamaskeja tai käsidesiä.

Paluu kaupunkiin tipautti kuitenkin nopeasti maanpinnalle. Maanantaina hallitus ilmoitti pakkokaranteeneista ja matkoilta palaavien testaamisesta. Hengityssuojaimia näkyy katukuvassa yhä useammin. Työpaikalta ilmoitettiin, että etätyönteko on yhä suositeltavaa.

Poikkeustilanne ei siis todellakaan ole ohi.

Tämän viikon uutiset ovat muistuttaneet myös siitä, kuinka epävakaa terveystilanne vaikuttaa elinkeinoelämään. Kaikki yritykset eivät selvinneet keväästä.

Monet muusikot ja esittävät taiteilijat ovat olleet täysin ilman töitä jo puoli vuotta. Kampaamot, hierojat, useat pienyrittäjät taistelevat viimeisillään tietäen, että jos kevään tilanne uusiutuu, pesämunaa ei enää riitä toiminnan jatkamiseen.

Eivätkä ehjin nahoin ole selviytyneet maatilatkaan. Heikentyneen ostovoiman vuoksi kaupat laskevat kilvan hintojaan, jotta saataisiin myyntiä. Uutisten mukaan halpuutukset eivät suinkaan näy kauppojen katteissa, vaan tuottajille maksettavissa hinnoissa.

Toisaalta toki on hienoa, että ihmisille, joilla tekee nyt rahasta tiukkaa, tarjotaan mahdollisuutta ostaa kotimaista ruokaa edullisesti. Mutta samalla tuntuu kohtuuttomalta, että niitä yrittäjiä, jotka kevään aikana venyivät, jotta tavaraa saatiin kauppojen hyllyille hamstrauksen alettua, ei palkitakaan, vaan pikemminkin piiskataan lisää.

Kotimaisten ruuantuottajien on pakko laskea hintojaan tai kauppa irtisanoo sopimuksen. Ota tai jätä -tarjoukseen on ymmärrettävästi vaikea sanoa ei.

Miten tilannetta voisi helpottaa? Mistä tiedän, että tuottaja saa ostamastani tuotteesta riittävän katteen? Ja kuinka kirkko voisi auttaa maataloustuottajia?

Esitänkin teille, arvoisat Maaseudun Tulevaisuuden lukijat, pyynnön: kommentoi nettikolumniin tai lähetä minulle sähköpostia (salla.autere@evl.fi) ja kerro, kuinka kirkko ja yksittäinen ihminen voi tukea maatalouttamme.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

Ota tai jätä -tarjoukseen on ymmärrettävästi vaikea sanoa ei.

Lue lisää

Lidl kritisoi ruuan hintavertailuja – kaupat tietävät vertailun ostoskorin tuotteet ja pitävät niiden hinnat alhaalla

Rukoile rauhaa mutta älä lakkaa elämästä

Puutarhapuuhailu sopii vapaaseen tuumailuun – rönsykasvut pois

Kunnon talvi katoaa ja ruokajonot pitenevät – mistä voi löytää iloa elämään?