Kolumni

Emme voi välttää kontaktia toisiin, joten tarvitsemme keinoja kommunikoida keskenämme

Yhteisymmärryksen esteenä on kuvitelmamme siitä, että toinen osapuoli näkee asian samalla tavalla ”itsestään selvästi” kuin minä.

Pariterapeutin vastaanotolla vuorovaikutuksen ongelmat ovat yleisin selvittelyn syy. Kaksi ihmistä on ajautunut umpikujaan – molemmilla on hyvä tarkoitus, molemmat rakastavat mutta päätyvät hyvästä huolimatta konfliktiin kerta toisensa jälkeen.

Ihminen on sosiaalinen eläin, jonka selviytyminen on sidottu lajitovereihin. Emme voi välttää kontaktia toisiin, joten tarvitsemme keinoja kommunikoida keskenämme. Kieli on kehittynyt vuorovaikutuksen välineeksi. Sanat kuvaavat käsitteitä, joilla on yhteinen sovittu merkitys.

Ymmärryksen löytämiseksi yhteinen kieli ei riitä. Kommunikaatio-ongelmia syntyy, kun ymmärrämme tapahtumat eri tavoin. Jokainen tarkkailee tapahtumia omasta kulmastaan, mikrohistoriansa synnyttämien suodattimien läpi.

Yhteisymmärryksen esteenä on kuvitelmamme siitä, että toinen osapuoli näkee asian samalla tavalla ”itsestään selvästi” kuin minä. Koska luulemme tarinoidemme olevan yhteneväisiä, emme tunnista toisen tarinan tuomaa lisäarvoa yhteiselle ymmärrykselle.

Jokainen kommunikoi omaa ainutkertaista tarinaansa. Tarinamme saattavat seurailla samoja latuja, mutta poikkeavat paikoin toisistaan. Kukin kertoja ja tarinan tulkitsija tarkastelee tapahtumia eri kohdasta. Ikään kuin toinen seisoisi kanjonin pohjalla ja toinen kallion kielekkeellä, jolloin näkymät ja tapahtumien suhteet näyttäytyvät varsin erilaisina.

Pitäytyessämme uskossa, että on vain yksi oikea – minun tuntemani – tarina tapahtuneesta, menetämme mahdollisuuden oppia toiseudesta ja ajaudumme ristiriitoihin.

Dialogisessa kommunikoinnissa asetamme itsemme alttiiksi toisen näkemysten vastaanottamiselle ja yhteisten ajatusten kehittelylle. Syntyy molemminpuolista ymmärrystä ja luottamusta. Dialogisuus vaatii uskallusta asettua tietämättömyyden alueelle, kykyä erehtyä ja myöntää muitten näkemysten arvo.

Lev Vygotskia mukaillen: kemian tunnilta tiedämme, että vesi muodostuu vedystä ja hapesta. Vedellä voidaan sammuttaa tuli vaikka vety palaa ja happi edistää palamista.

Yksin vedyn ja hapen ominaisuuksilla ei voi selittää tulen sammumista veden voimasta. Vuorovaikutuksen tulipalojen sammuttamisessa tarvitsemme molempia tapahtumien alkuaineita, joiden yhteensovittamisesta muodostuu ymmärrystä tuova vesi.

Lue lisää

Valonsäteitä: Marraskuun harmautta vasten piirtyvät esiin oikeasti merkittävät asiat

Suomen apinat – ja monta muuta muistoa, niin unohdettua kuin mielessä elävää

Kuuntelen tyytyväisenä kuopuksemme tuhinaa – vanhempien vieressä nukkuminen tekee lapsista todennäköisemmin vakaita ja itsevarmoja aikuisia

Amerikan-herkku ällöween on kulttuurin ja mielen muoviroskaa, pyhänpäivä tarjoaa aidon kokemuksen