Hiljaiset kadut, autiot liikehuoneistot – kaupunkien keskustat tyhjenevät ja mistä se johtuu? - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Hiljaiset kadut, autiot liikehuoneistot – kaupunkien keskustat tyhjenevät ja mistä se johtuu?

Kuuntele kolumni Simo Rallin kertomana.

Täällä Suomessa on lohdutonta ajella pääkatuja, pälyillä kauppoja ja yrityksiä ja huomata, kuinka paljon tyhjiä liikerakennuksia nököttää entisen kauppakadun varrella. Tuosta hävisi silmälasiliike viime vuonna, tuosta vaateliike tänä vuonna, pikkuliikkeet, erikoisliikkeet, pankit ja postit ovat hävinneet jo ajat sitten.

Jäljelle on jäänyt mustanpuhuvia isoja ikkunaruutuja, hiljalleen kohtalonsa hyväksyviä asfalttipihoja ja arvonsa menettäviä kivitaloja.

Vanhoihin pankkisaleihin on pesiytynyt kirpputoreja. Joskus joku laittaa kuukaudeksi pop-up liikkeen. Joistakin liikehuoneistoista tehdään asuntoja, koska tiedetään, että yrittäjää tähän ratiin ei enää tule.

Ei, en puhu nyt maaseudun kuntataajamista, vaan kaupunkiemme keskustoista.

Olin mennä vuonna Kouvolassa toisena adventtiviikonloppuna ja käppäilin kävelykeskustaa. Siellä oli tehty eurooppalainen ratkaisu ja poistettu autot katukuvasta ja keskustassa sai kulkea vain kävellen. Hienoa!

Tykkäsin kovasti, kunnes tajusin, nyt on joululahjojen hakuaika, lauantain keskipäivä ja koko keskustassa ei ole oikeastaan hengellä heiluvaa.

Mitä ihmettä? Oli pakko kysäistä edellä menevältä nuoreltaparilta missähän kaikki kouvolalaiset ovat. Veturissa, oli vastaus.

Aha, onkohan kaupunki evakuoitu ja laitettu pohjoiseen menevään junaan, mietin. Minulle ei ole kukaan kertonut mitään. Näin tuumasin ja samalla googlasin Kouvolan veturia.

Sieltähän se syyllinen löytyi. Veturi oli valtava peltilato kaupungin laidalla, isojen teiden varressa. Sinne pääsee ilmaiseen parkkiin autolla ja hallista tekee kauppaa ne samat ketjuliikkeet mitkä löytyvät jokaisesta yli 30 000 asukkaan kaupungista. Niin, ja siellähän ne kaikki ihmisetkin olivat.

Minkä ihmeen takia annetaan rakentaa noita kaupallisia peltilatoja kehäteiden varteen ja sitten ihmetellään, kun kaupunkien keskustat hiljenevät, autioituvat ja elämän puutteessa menettävät mielenkiintonsa ja rapistuvat.

Niin kauan kun ostostemppeleitä isoine parkkipaikkoineen rakennetaan kaupunkien laitoihin, on myös keskustojen kuolemat vääjäämättömiä.

Jotkut yrittävät pelastaa kaupunkejaan toriparkeilla, joissa autot saa ajaa torin alle parkkiin. Tämä on hyvää tekohengitystä, mutta ihminen valitsee kuitenkin sen ilmaisen parkkipaikan kauppaladon edestä, kun sinne pääsee helposti, sieltä saa kerralla kaiken mitä tarvitsee ja netistä saa tilaamalla loput!

Miettikää, jopa maailman mittakaavassa pienen, mutta suomalaisittain suuren kauppalan, Helsingin ydinkeskusta uhkaa autioitua. Siellä kaupungin parhaalla paikalla ollut kyläkauppa Stockmann vetää viimeisiä henkosiaan ja on yrityssaneerauksessa konkurssiuhan alla.

Suomen suurin kauppakatu Aleksanterinkatu uhkaa tyhjentyä hiljalleen. Ikoninen Aleksi 13 loppuu ja monen monet muut pienemmät kaupat ovat hävinneet katukuvasta. Pääkaupunkiin on rakennettu älyttömästi uusia kauppakeskuksia, joissa saa parkkeerata ilmaiseksi, ja joissa ei tarvitse ajatella sateen mahdollisuutta ostosreissullaan.

Nyt sitten paskat housuissa ihmetellään, kuinka Aleksille kävi näin?

Noo, Helsingissähän ei ole hätää. Liikehuoneistoista voi tehdä ikkunattomia 15 neliön city-asuntoja ja myydä niitä "tyhmille" maaltamuuttajille 300 000 euroa kappale.

Vai olisiko jo järjen ääni voittanut? Maaseututaajamat ovat oikeastaan aika sopevan eläviä!

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Lue lisää

EU:n elpymispaketti vahvistamaan maaseudun roolia

Kiinnostus on paras apu ruokavientiin

Koronapilven hopeareunus – henkinen valmistautuminen marraskuuhun on alkanut

Avohakkuissa ja jatkuvassa kasvatuksessa pitäisi siirtyä sekä että -ajatteluun