Millainen lienee arki koronan jälkeen? - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Millainen lienee arki koronan jälkeen?

Toivon, että vuoden päästä meillä olisi yhä entisenlainen runsas taiteen tarjonta olemassa. Ja talvilomiakin voisi viettää vanhassa tunnelmassa.

Millaiseen arkeen koronan jälkeen heräämme – kysymys pyörähtää väkisinkin mielessä. Uusi arki on aikanaan osin erilainen. Vaan kuinka paljon ja mikä lienee toisin?

Syyslomien jälleen lähetessä lapsiperheissä on normaalisti mietitty mahdollista lomakohdetta. Tänä vuonna moni suunnanneen kesän tapaan jälleen luontoretkille, mökeille ja muille paikoille, jossa saa olla ulkoilmassa ja vähäisillä kontakteilla.

Meilläkin mietittäisiin uintireissua johonkin kylpylään tai kenties parin päivän irtiottoa Tukholmaan tai Viroon. Nyt reissut ovat tuplaharkinnan takana, samoin teatterit, leffat ja monet muut aktiviteetit. Millaisen loven tämä kaikki henkilökohtaisesti inhimillinen jarrutus jättääkään matkailualaan, kun lomajahkaajia on kymmenissä tuhansissa perheissä syksyn, talven ja ehkä keväänkin.

Pysyvätkö kaikki kylpylät, laivat, hotellit ja muut lomakohteet pystyssä korona-ajan yli? Riittääkö kotimaan matkustajista ulkomaanvieraiden korvaajiksi? Toivottavasti, sillä elämää on nyt ja kulkutaudin jälkeenkin. Kun rokotteet ovat joskus saatavilla, hinku palata ihmisten ilmoille kaivautuu esiin pölykerroksen alta. Silloin etsiskelemme niitä palveluita, joihin on totuttu.

Paljonko Suomessa mahtaa olla vuoden päästä vajaakäyttöisiä toimistotiloja, kauppakeskuksia ja ravintoloita, kun toimistoväki on tottunut tekemään ainakin osan työpäivistään etänä?

Kun ei käydä toimistolla, tekemättä jäävät matkan varrelle sattuvat heräteostot, lounaista puhumattakaan. Moni liike on pedannut sijaintinsa juuri läpikulkureittien varrelle.

Ankarassa rakosessa on myös kulttuuri. Pysyvätkö kaikki teatterit, liikuntapaikat, tai tapahtuma-ala pystyssä läpi kriisin, vai pyyhkiikö niin sanottu luova tuho osan palveluista pois? Toivottavasti ei, mutta todennäköisesti jotain kuitenkin katoaa.

Pakolliset vaatteet ja ruuat ostetaan toki nytkin, toisinaan käydään kahvilla ja syömässäkin. Silti aika moni ei-niin-pakollinen-ostoskeskusreissu jää yhä tekemättä syksyn aikana. Pakko tunnustaa, että se Itse asiassa helpottaa arkeakin, mutta tuo kaikki on jonkun toisen pussista pois. Tarpeeksi monta kertaa kun liian moni jättää palvelut käyttämättä, osa yrittäjistä joutuu vastoin tahtoaan nakkaamaan hanskat tiskiin. Siksi tämä on niin monimutkaista aikaa. Kipuilua omien halujen, varovaisuuden ja kuluttamiseen liittyvän velvollisuuden tunteen välillä.

Itse en ole kulttuuripalveluiden suurkuluttaja. Silti toivon, että vuoden päästä meillä olisi yhä entisenlainen runsas taiteen tarjonta olemassa. Pitäähän teatteriin toisinaan päästä, ja edes siihen joulukonserttiin.

Kiva olisi, jos Lapin matkailussakin olisi samanlaista kuin viime hiihtolomalla; hyväkuntoiset hiihtopaikat, runsaat palvelut ja hyvää meininkiä. Lapin matkailuun on investoitu jättisummia, ja lomakeskukset ovat kasvaneet vauhdilla.

Karua olisi, jos kriisin jälkeen keskuksissa olisi paljon liiketiloja lappu luukulla ja kesken jääneitä rakennushankkeita.

Jotenkin täytyisi henkilökohtainen kompromissi löytää. Palvelut tarvitsevat meitä: turvallista liikkumista ja rahojamme. Kriisin päätyttyä mekin kaipaamme tuttuja rientoja.

Lue lisää

Maaseutu on mahdollisuus, tervetuloa!

Rahapeliongelmiin löydettävä ratkaisu

Tilastokeskus: Matkailu Suomeen putosi 87 prosentilla huhti-kesäkuussa

Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kemin ja Kokkolan lennot jäävät Finnairin historiaan – valtio avaa lompsaansa kenttien jatkoliikenteen turvaksi