Kolumni

Syksyn perunateatterit alkoivat pyöriä eikä tästä selviä kuin yksi peruna kerrallaan

Itselläni riesana ja rikkautena on mielen pohjaton ideageneraattori ja kädet, jotka tekevät, mitä mieli käskee, kirjoittaa Sari Hyvärinen.

Miljoona virkaa pyörivät jälleen täysillä. Lasten koulunkäynnin aloitus on joka syksy omanlaisensa projekti, tänä vuonna täydennettynä etävanhempainilloilla ja muilla uutuuksilla. Pesänrakennusvietti talven varalle pahenee vuosi vuodelta, tällä kertaa täysmylläykseen on joutunut keittiö. Lapset ovat jo tottuneet tulemaan joka aamu hieman erinäköiseen ympäristöön aamiaiselle.

Merkityksellisen oman bisneksen lisäksi palettiin vuoden alusta tullut työ veisi koko hereilläoloajan ja enemmänkin. Ja itseäkin pitäisi hoitaa, kesän aikana vyötärölle on ilmestynyt hämmentävä vararavintorengas.

Olen aina hieman kadehtinut ihmisiä, jotka voivat illan lopuksi istahtaa neulomaan villasukkaa todeten, että valmista tuli, tämänkin päivän osalta. Kaikki suunnitellut asiat tuli tehtyä ja vähän enemmänkin. Itselläni riesana ja rikkautena on mielen pohjaton ideageneraattori ja kädet, jotka tekevät, mitä mieli käskee.

Tartun yhteen toimeen ja keksin siltä istumalta kymmenen muuta asiaa, joita voisi tehdä. Kyllähän näin saa paljon aikaiseksi mutta samalla uhkana on tyytymättömyys niihin kaikkiin toteutumattomiin ideoihin.

Vaikka naisten sanotaankin olevan taitavia multitaskaamisessa, todellisuudessa mieli pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Hyppäys yhdestä asiasta toiseen vaatii aina veronsa, vaikka se tapahtuisi salamannopeasti. Kun lautasia on ilmassa pyöritettävänä iso liuta, vaatii valtavasti energiaa ja kapasiteettia huolehtia, ettei yksikään niistä räsähdä maahan. 

Vanha kansanviisaus sanoo, että isommankin perunateatterin saa hoidettua vain kuorimalla yhden perunan kerrallaan. Perunoiden kohdalla tämä on vielä helppo hahmottaa mutta isompien projektien, tai koko elämänmittaisten prosessien kanssa haastavampaa.

Olisipa ihmeellistä, kun yhdeltä seisomalta saisi aloitettuaan lopuksi katsella valmista keittiötä. Kun pystyisi uppoutumaan sienimetsään, juoksulenkille, joogaan tai saunomaan kunnes tuntuisi, että tämä oli tässä, ei missään nimessä enempää tältä erää kiitos. Kun saisi talon tutustumiskäynniltä uusien omistajien allekirjoituksiin samalla hengenvedolla. Jos tietäisi, että kun nyt keskustelemme tämän asian valmiiksi, tuo lapsi pysyy hyvinvoivana koko pitkän ja onnellisen loppuelämänsä.

Kun alan ymmärtää, että näissä isommissa asioissa ei ole kyse yhdestä perunasta, vaan kokonaisesta vuoresta pottuja, joista osa ei ole vielä edes kasvanut, alan olla oikeilla jäljillä. Syksyn perunateatteri alkaa jälleen hahmottua. Miljoona virkaakin tulee hoidettua, yksi peruna kerrallaan.

Kirjoittaja on äiti, työntekijä ja yrittäjä.

Lue lisää

Kesäloman auvoa

Ilahduttavat uutiset siivittävät lomaa

Vanhempina seuraamme ruutuaikaa määrällisesti ja laadullisesti sekä niuhotamme sovellusten, pelien ja elokuvien ikärajoista – Välillä tuntuu, että olemme ainoita

Kirja on aina kutsuttu vieras – lukija tekee itse aloitteen tarttuessaan kirjaan